hyvänpäiväntuttu

Finnish

Etymology

hyvän +‎ päivän +‎ tuttu

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈhyʋænˌpæi̯ʋænˌtutːu/, [ˈhyʋæmˌpæi̯ʋæn̪ˌt̪ut̪ːu]
  • Rhymes: -utːu
  • Syllabification(key): hy‧vän‧päi‧vän‧tut‧tu
  • Hyphenation(key): hyvän‧päivän‧tuttu

Noun

hyvänpäiväntuttu

  1. an acquaintance that one only really says hello to

Declension

Inflection of hyvänpäiväntuttu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative hyvänpäiväntuttu hyvänpäiväntutut
genitive hyvänpäiväntutun hyvänpäiväntuttujen
partitive hyvänpäiväntuttua hyvänpäiväntuttuja
illative hyvänpäiväntuttuun hyvänpäiväntuttuihin
singular plural
nominative hyvänpäiväntuttu hyvänpäiväntutut
accusative nom. hyvänpäiväntuttu hyvänpäiväntutut
gen. hyvänpäiväntutun
genitive hyvänpäiväntutun hyvänpäiväntuttujen
partitive hyvänpäiväntuttua hyvänpäiväntuttuja
inessive hyvänpäiväntutussa hyvänpäiväntutuissa
elative hyvänpäiväntutusta hyvänpäiväntutuista
illative hyvänpäiväntuttuun hyvänpäiväntuttuihin
adessive hyvänpäiväntutulla hyvänpäiväntutuilla
ablative hyvänpäiväntutulta hyvänpäiväntutuilta
allative hyvänpäiväntutulle hyvänpäiväntutuille
essive hyvänpäiväntuttuna hyvänpäiväntuttuina
translative hyvänpäiväntutuksi hyvänpäiväntutuiksi
abessive hyvänpäiväntututta hyvänpäiväntutuitta
instructive — hyvänpäiväntutuin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of hyvänpäiväntuttu (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative hyvänpäiväntuttuni hyvänpäiväntuttuni
accusative nom. hyvänpäiväntuttuni hyvänpäiväntuttuni
gen. hyvänpäiväntuttuni
genitive hyvänpäiväntuttuni hyvänpäiväntuttujeni
partitive hyvänpäiväntuttuani hyvänpäiväntuttujani
inessive hyvänpäiväntutussani hyvänpäiväntutuissani
elative hyvänpäiväntutustani hyvänpäiväntutuistani
illative hyvänpäiväntuttuuni hyvänpäiväntuttuihini
adessive hyvänpäiväntutullani hyvänpäiväntutuillani
ablative hyvänpäiväntutultani hyvänpäiväntutuiltani
allative hyvänpäiväntutulleni hyvänpäiväntutuilleni
essive hyvänpäiväntuttunani hyvänpäiväntuttuinani
translative hyvänpäiväntutukseni hyvänpäiväntutuikseni
abessive hyvänpäiväntututtani hyvänpäiväntutuittani
instructive — —
comitative — hyvänpäiväntuttuineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative hyvänpäiväntuttusi hyvänpäiväntuttusi
accusative nom. hyvänpäiväntuttusi hyvänpäiväntuttusi
gen. hyvänpäiväntuttusi
genitive hyvänpäiväntuttusi hyvänpäiväntuttujesi
partitive hyvänpäiväntuttuasi hyvänpäiväntuttujasi
inessive hyvänpäiväntutussasi hyvänpäiväntutuissasi
elative hyvänpäiväntutustasi hyvänpäiväntutuistasi
illative hyvänpäiväntuttuusi hyvänpäiväntuttuihisi
adessive hyvänpäiväntutullasi hyvänpäiväntutuillasi
ablative hyvänpäiväntutultasi hyvänpäiväntutuiltasi
allative hyvänpäiväntutullesi hyvänpäiväntutuillesi
essive hyvänpäiväntuttunasi hyvänpäiväntuttuinasi
translative hyvänpäiväntutuksesi hyvänpäiväntutuiksesi
abessive hyvänpäiväntututtasi hyvänpäiväntutuittasi
instructive — —
comitative — hyvänpäiväntuttuinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative hyvänpäiväntuttumme hyvänpäiväntuttumme
accusative nom. hyvänpäiväntuttumme hyvänpäiväntuttumme
gen. hyvänpäiväntuttumme
genitive hyvänpäiväntuttumme hyvänpäiväntuttujemme
partitive hyvänpäiväntuttuamme hyvänpäiväntuttujamme
inessive hyvänpäiväntutussamme hyvänpäiväntutuissamme
elative hyvänpäiväntutustamme hyvänpäiväntutuistamme
illative hyvänpäiväntuttuumme hyvänpäiväntuttuihimme
adessive hyvänpäiväntutullamme hyvänpäiväntutuillamme
ablative hyvänpäiväntutultamme hyvänpäiväntutuiltamme
allative hyvänpäiväntutullemme hyvänpäiväntutuillemme
essive hyvänpäiväntuttunamme hyvänpäiväntuttuinamme
translative hyvänpäiväntutuksemme hyvänpäiväntutuiksemme
abessive hyvänpäiväntututtamme hyvänpäiväntutuittamme
instructive — —
comitative — hyvänpäiväntuttuinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative hyvänpäiväntuttunne hyvänpäiväntuttunne
accusative nom. hyvänpäiväntuttunne hyvänpäiväntuttunne
gen. hyvänpäiväntuttunne
genitive hyvänpäiväntuttunne hyvänpäiväntuttujenne
partitive hyvänpäiväntuttuanne hyvänpäiväntuttujanne
inessive hyvänpäiväntutussanne hyvänpäiväntutuissanne
elative hyvänpäiväntutustanne hyvänpäiväntutuistanne
illative hyvänpäiväntuttuunne hyvänpäiväntuttuihinne
adessive hyvänpäiväntutullanne hyvänpäiväntutuillanne
ablative hyvänpäiväntutultanne hyvänpäiväntutuiltanne
allative hyvänpäiväntutullenne hyvänpäiväntutuillenne
essive hyvänpäiväntuttunanne hyvänpäiväntuttuinanne
translative hyvänpäiväntutuksenne hyvänpäiväntutuiksenne
abessive hyvänpäiväntututtanne hyvänpäiväntutuittanne
instructive — —
comitative — hyvänpäiväntuttuinenne
third-person possessor
singular plural
nominative hyvänpäiväntuttunsa hyvänpäiväntuttunsa
accusative nom. hyvänpäiväntuttunsa hyvänpäiväntuttunsa
gen. hyvänpäiväntuttunsa
genitive hyvänpäiväntuttunsa hyvänpäiväntuttujensa
partitive hyvänpäiväntuttuaan
hyvänpäiväntuttuansa 		hyvänpäiväntuttujaan
hyvänpäiväntuttujansa
inessive hyvänpäiväntutussaan
hyvänpäiväntutussansa 		hyvänpäiväntutuissaan
hyvänpäiväntutuissansa
elative hyvänpäiväntutustaan
hyvänpäiväntutustansa 		hyvänpäiväntutuistaan
hyvänpäiväntutuistansa
illative hyvänpäiväntuttuunsa hyvänpäiväntuttuihinsa
adessive hyvänpäiväntutullaan
hyvänpäiväntutullansa 		hyvänpäiväntutuillaan
hyvänpäiväntutuillansa
ablative hyvänpäiväntutultaan
hyvänpäiväntutultansa 		hyvänpäiväntutuiltaan
hyvänpäiväntutuiltansa
allative hyvänpäiväntutulleen
hyvänpäiväntutullensa 		hyvänpäiväntutuilleen
hyvänpäiväntutuillensa
essive hyvänpäiväntuttunaan
hyvänpäiväntuttunansa 		hyvänpäiväntuttuinaan
hyvänpäiväntuttuinansa
translative hyvänpäiväntutukseen
hyvänpäiväntutuksensa 		hyvänpäiväntutuikseen
hyvänpäiväntutuiksensa
abessive hyvänpäiväntututtaan
hyvänpäiväntututtansa 		hyvänpäiväntutuittaan
hyvänpäiväntutuittansa
instructive — —
comitative — hyvänpäiväntuttuineen
hyvänpäiväntuttuinensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.