Finnish
Etymology
irto- + -lainen. First attested in Frans Ferdinand Ahlman: Ruotsalais-suomalainen sanakirja ("Swedish-Finnish Dictionary", 1865).
Pronunciation
- IPA(key): /ˈirtolɑi̯nen/, [ˈirt̪o̞ˌlɑ̝i̯ne̞n]
- Rhymes: -ɑinen
- Syllabification(key): ir‧to‧lai‧nen
- Hyphenation(key): ir‧to‧lai‧nen
Noun
irtolainen
- (law, historical) vagrant; vagabond
Declension
| Inflection of irtolainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
|
| nominative
|
irtolainen
|
irtolaiset
|
| genitive
|
irtolaisen
|
irtolaisten
irtolaisien
|
| partitive
|
irtolaista
|
irtolaisia
|
| illative
|
irtolaiseen
|
irtolaisiin
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
irtolainen
|
irtolaiset
|
| accusative
|
nom.
|
irtolainen
|
irtolaiset
|
| gen.
|
irtolaisen
|
| genitive
|
irtolaisen
|
irtolaisten
irtolaisien
|
| partitive
|
irtolaista
|
irtolaisia
|
| inessive
|
irtolaisessa
|
irtolaisissa
|
| elative
|
irtolaisesta
|
irtolaisista
|
| illative
|
irtolaiseen
|
irtolaisiin
|
| adessive
|
irtolaisella
|
irtolaisilla
|
| ablative
|
irtolaiselta
|
irtolaisilta
|
| allative
|
irtolaiselle
|
irtolaisille
|
| essive
|
irtolaisena
|
irtolaisina
|
| translative
|
irtolaiseksi
|
irtolaisiksi
|
| abessive
|
irtolaisetta
|
irtolaisitta
|
| instructive
|
—
|
irtolaisin
|
| comitative
|
See the possessive forms below.
|
| first-person singular possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
irtolaiseni
|
irtolaiseni
|
| accusative
|
nom.
|
irtolaiseni
|
irtolaiseni
|
| gen.
|
irtolaiseni
|
| genitive
|
irtolaiseni
|
irtolaisteni
irtolaisieni
|
| partitive
|
irtolaistani
|
irtolaisiani
|
| inessive
|
irtolaisessani
|
irtolaisissani
|
| elative
|
irtolaisestani
|
irtolaisistani
|
| illative
|
irtolaiseeni
|
irtolaisiini
|
| adessive
|
irtolaisellani
|
irtolaisillani
|
| ablative
|
irtolaiseltani
|
irtolaisiltani
|
| allative
|
irtolaiselleni
|
irtolaisilleni
|
| essive
|
irtolaisenani
|
irtolaisinani
|
| translative
|
irtolaisekseni
|
irtolaisikseni
|
| abessive
|
irtolaisettani
|
irtolaisittani
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
irtolaisineni
|
| second-person singular possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
irtolaisesi
|
irtolaisesi
|
| accusative
|
nom.
|
irtolaisesi
|
irtolaisesi
|
| gen.
|
irtolaisesi
|
| genitive
|
irtolaisesi
|
irtolaistesi
irtolaisiesi
|
| partitive
|
irtolaistasi
|
irtolaisiasi
|
| inessive
|
irtolaisessasi
|
irtolaisissasi
|
| elative
|
irtolaisestasi
|
irtolaisistasi
|
| illative
|
irtolaiseesi
|
irtolaisiisi
|
| adessive
|
irtolaisellasi
|
irtolaisillasi
|
| ablative
|
irtolaiseltasi
|
irtolaisiltasi
|
| allative
|
irtolaisellesi
|
irtolaisillesi
|
| essive
|
irtolaisenasi
|
irtolaisinasi
|
| translative
|
irtolaiseksesi
|
irtolaisiksesi
|
| abessive
|
irtolaisettasi
|
irtolaisittasi
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
irtolaisinesi
|
| first-person plural possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
irtolaisemme
|
irtolaisemme
|
| accusative
|
nom.
|
irtolaisemme
|
irtolaisemme
|
| gen.
|
irtolaisemme
|
| genitive
|
irtolaisemme
|
irtolaistemme
irtolaisiemme
|
| partitive
|
irtolaistamme
|
irtolaisiamme
|
| inessive
|
irtolaisessamme
|
irtolaisissamme
|
| elative
|
irtolaisestamme
|
irtolaisistamme
|
| illative
|
irtolaiseemme
|
irtolaisiimme
|
| adessive
|
irtolaisellamme
|
irtolaisillamme
|
| ablative
|
irtolaiseltamme
|
irtolaisiltamme
|
| allative
|
irtolaisellemme
|
irtolaisillemme
|
| essive
|
irtolaisenamme
|
irtolaisinamme
|
| translative
|
irtolaiseksemme
|
irtolaisiksemme
|
| abessive
|
irtolaisettamme
|
irtolaisittamme
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
irtolaisinemme
|
| second-person plural possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
irtolaisenne
|
irtolaisenne
|
| accusative
|
nom.
|
irtolaisenne
|
irtolaisenne
|
| gen.
|
irtolaisenne
|
| genitive
|
irtolaisenne
|
irtolaistenne
irtolaisienne
|
| partitive
|
irtolaistanne
|
irtolaisianne
|
| inessive
|
irtolaisessanne
|
irtolaisissanne
|
| elative
|
irtolaisestanne
|
irtolaisistanne
|
| illative
|
irtolaiseenne
|
irtolaisiinne
|
| adessive
|
irtolaisellanne
|
irtolaisillanne
|
| ablative
|
irtolaiseltanne
|
irtolaisiltanne
|
| allative
|
irtolaisellenne
|
irtolaisillenne
|
| essive
|
irtolaisenanne
|
irtolaisinanne
|
| translative
|
irtolaiseksenne
|
irtolaisiksenne
|
| abessive
|
irtolaisettanne
|
irtolaisittanne
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
irtolaisinenne
|
| third-person possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
irtolaisensa
|
irtolaisensa
|
| accusative
|
nom.
|
irtolaisensa
|
irtolaisensa
|
| gen.
|
irtolaisensa
|
| genitive
|
irtolaisensa
|
irtolaistensa
irtolaisiensa
|
| partitive
|
irtolaistaan
irtolaistansa
|
irtolaisiaan
irtolaisiansa
|
| inessive
|
irtolaisessaan
irtolaisessansa
|
irtolaisissaan
irtolaisissansa
|
| elative
|
irtolaisestaan
irtolaisestansa
|
irtolaisistaan
irtolaisistansa
|
| illative
|
irtolaiseensa
|
irtolaisiinsa
|
| adessive
|
irtolaisellaan
irtolaisellansa
|
irtolaisillaan
irtolaisillansa
|
| ablative
|
irtolaiseltaan
irtolaiseltansa
|
irtolaisiltaan
irtolaisiltansa
|
| allative
|
irtolaiselleen
irtolaisellensa
|
irtolaisilleen
irtolaisillensa
|
| essive
|
irtolaisenaan
irtolaisenansa
|
irtolaisinaan
irtolaisinansa
|
| translative
|
irtolaisekseen
irtolaiseksensa
|
irtolaisikseen
irtolaisiksensa
|
| abessive
|
irtolaisettaan
irtolaisettansa
|
irtolaisittaan
irtolaisittansa
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
irtolaisineen
irtolaisinensa
|
|
Derived terms
Further reading