irtolaisuus

Finnish

Etymology

irtolainen +‎ -uus

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈirtolɑi̯suːs/, [ˈirt̪o̞ˌlɑ̝i̯s̠uːs̠]
  • Rhymes: -ɑisuːs
  • Syllabification(key): ir‧to‧lai‧suus
  • Hyphenation(key): ir‧to‧lai‧suus

Noun

irtolaisuus

  1. (law, historical) vagrancy

Declension

Inflection of irtolaisuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
nominative irtolaisuus irtolaisuudet
genitive irtolaisuuden irtolaisuuksien
partitive irtolaisuutta irtolaisuuksia
illative irtolaisuuteen irtolaisuuksiin
singular plural
nominative irtolaisuus irtolaisuudet
accusative nom. irtolaisuus irtolaisuudet
gen. irtolaisuuden
genitive irtolaisuuden irtolaisuuksien
partitive irtolaisuutta irtolaisuuksia
inessive irtolaisuudessa irtolaisuuksissa
elative irtolaisuudesta irtolaisuuksista
illative irtolaisuuteen irtolaisuuksiin
adessive irtolaisuudella irtolaisuuksilla
ablative irtolaisuudelta irtolaisuuksilta
allative irtolaisuudelle irtolaisuuksille
essive irtolaisuutena irtolaisuuksina
translative irtolaisuudeksi irtolaisuuksiksi
abessive irtolaisuudetta irtolaisuuksitta
instructive — irtolaisuuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of irtolaisuus (Kotus type 40*F/kalleus, t-d gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative irtolaisuuteni irtolaisuuteni
accusative nom. irtolaisuuteni irtolaisuuteni
gen. irtolaisuuteni
genitive irtolaisuuteni irtolaisuuksieni
partitive irtolaisuuttani irtolaisuuksiani
inessive irtolaisuudessani irtolaisuuksissani
elative irtolaisuudestani irtolaisuuksistani
illative irtolaisuuteeni irtolaisuuksiini
adessive irtolaisuudellani irtolaisuuksillani
ablative irtolaisuudeltani irtolaisuuksiltani
allative irtolaisuudelleni irtolaisuuksilleni
essive irtolaisuutenani irtolaisuuksinani
translative irtolaisuudekseni irtolaisuuksikseni
abessive irtolaisuudettani irtolaisuuksittani
instructive — —
comitative — irtolaisuuksineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative irtolaisuutesi irtolaisuutesi
accusative nom. irtolaisuutesi irtolaisuutesi
gen. irtolaisuutesi
genitive irtolaisuutesi irtolaisuuksiesi
partitive irtolaisuuttasi irtolaisuuksiasi
inessive irtolaisuudessasi irtolaisuuksissasi
elative irtolaisuudestasi irtolaisuuksistasi
illative irtolaisuuteesi irtolaisuuksiisi
adessive irtolaisuudellasi irtolaisuuksillasi
ablative irtolaisuudeltasi irtolaisuuksiltasi
allative irtolaisuudellesi irtolaisuuksillesi
essive irtolaisuutenasi irtolaisuuksinasi
translative irtolaisuudeksesi irtolaisuuksiksesi
abessive irtolaisuudettasi irtolaisuuksittasi
instructive — —
comitative — irtolaisuuksinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative irtolaisuutemme irtolaisuutemme
accusative nom. irtolaisuutemme irtolaisuutemme
gen. irtolaisuutemme
genitive irtolaisuutemme irtolaisuuksiemme
partitive irtolaisuuttamme irtolaisuuksiamme
inessive irtolaisuudessamme irtolaisuuksissamme
elative irtolaisuudestamme irtolaisuuksistamme
illative irtolaisuuteemme irtolaisuuksiimme
adessive irtolaisuudellamme irtolaisuuksillamme
ablative irtolaisuudeltamme irtolaisuuksiltamme
allative irtolaisuudellemme irtolaisuuksillemme
essive irtolaisuutenamme irtolaisuuksinamme
translative irtolaisuudeksemme irtolaisuuksiksemme
abessive irtolaisuudettamme irtolaisuuksittamme
instructive — —
comitative — irtolaisuuksinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative irtolaisuutenne irtolaisuutenne
accusative nom. irtolaisuutenne irtolaisuutenne
gen. irtolaisuutenne
genitive irtolaisuutenne irtolaisuuksienne
partitive irtolaisuuttanne irtolaisuuksianne
inessive irtolaisuudessanne irtolaisuuksissanne
elative irtolaisuudestanne irtolaisuuksistanne
illative irtolaisuuteenne irtolaisuuksiinne
adessive irtolaisuudellanne irtolaisuuksillanne
ablative irtolaisuudeltanne irtolaisuuksiltanne
allative irtolaisuudellenne irtolaisuuksillenne
essive irtolaisuutenanne irtolaisuuksinanne
translative irtolaisuudeksenne irtolaisuuksiksenne
abessive irtolaisuudettanne irtolaisuuksittanne
instructive — —
comitative — irtolaisuuksinenne
third-person possessor
singular plural
nominative irtolaisuutensa irtolaisuutensa
accusative nom. irtolaisuutensa irtolaisuutensa
gen. irtolaisuutensa
genitive irtolaisuutensa irtolaisuuksiensa
partitive irtolaisuuttaan
irtolaisuuttansa 		irtolaisuuksiaan
irtolaisuuksiansa
inessive irtolaisuudessaan
irtolaisuudessansa 		irtolaisuuksissaan
irtolaisuuksissansa
elative irtolaisuudestaan
irtolaisuudestansa 		irtolaisuuksistaan
irtolaisuuksistansa
illative irtolaisuuteensa irtolaisuuksiinsa
adessive irtolaisuudellaan
irtolaisuudellansa 		irtolaisuuksillaan
irtolaisuuksillansa
ablative irtolaisuudeltaan
irtolaisuudeltansa 		irtolaisuuksiltaan
irtolaisuuksiltansa
allative irtolaisuudelleen
irtolaisuudellensa 		irtolaisuuksilleen
irtolaisuuksillensa
essive irtolaisuutenaan
irtolaisuutenansa 		irtolaisuuksinaan
irtolaisuuksinansa
translative irtolaisuudekseen
irtolaisuudeksensa 		irtolaisuuksikseen
irtolaisuuksiksensa
abessive irtolaisuudettaan
irtolaisuudettansa 		irtolaisuuksittaan
irtolaisuuksittansa
instructive — —
comitative — irtolaisuuksineen
irtolaisuuksinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.