kaupunkikunta

Finnish

Etymology

kaupunki +‎ kunta

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkɑu̯puŋkiˌkuntɑ/, [ˈkɑ̝u̯puŋk̟iˌkun̪t̪ɑ̝]
  • Rhymes: -untɑ
  • Syllabification(key): kau‧pun‧ki‧kun‧ta
  • Hyphenation(key): kau‧punki‧kunta

Noun

kaupunkikunta

  1. borough, urban municipality, township

Declension

Inflection of kaupunkikunta (Kotus type 10*J/koira, nt-nn gradation)
nominative kaupunkikunta kaupunkikunnat
genitive kaupunkikunnan kaupunkikuntien
partitive kaupunkikuntaa kaupunkikuntia
illative kaupunkikuntaan kaupunkikuntiin
singular plural
nominative kaupunkikunta kaupunkikunnat
accusative nom. kaupunkikunta kaupunkikunnat
gen. kaupunkikunnan
genitive kaupunkikunnan kaupunkikuntien
kaupunkikuntain rare
partitive kaupunkikuntaa kaupunkikuntia
inessive kaupunkikunnassa kaupunkikunnissa
elative kaupunkikunnasta kaupunkikunnista
illative kaupunkikuntaan kaupunkikuntiin
adessive kaupunkikunnalla kaupunkikunnilla
ablative kaupunkikunnalta kaupunkikunnilta
allative kaupunkikunnalle kaupunkikunnille
essive kaupunkikuntana kaupunkikuntina
translative kaupunkikunnaksi kaupunkikunniksi
abessive kaupunkikunnatta kaupunkikunnitta
instructive — kaupunkikunnin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kaupunkikunta (Kotus type 10*J/koira, nt-nn gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kaupunkikuntani kaupunkikuntani
accusative nom. kaupunkikuntani kaupunkikuntani
gen. kaupunkikuntani
genitive kaupunkikuntani kaupunkikuntieni
kaupunkikuntaini rare
partitive kaupunkikuntaani kaupunkikuntiani
inessive kaupunkikunnassani kaupunkikunnissani
elative kaupunkikunnastani kaupunkikunnistani
illative kaupunkikuntaani kaupunkikuntiini
adessive kaupunkikunnallani kaupunkikunnillani
ablative kaupunkikunnaltani kaupunkikunniltani
allative kaupunkikunnalleni kaupunkikunnilleni
essive kaupunkikuntanani kaupunkikuntinani
translative kaupunkikunnakseni kaupunkikunnikseni
abessive kaupunkikunnattani kaupunkikunnittani
instructive — —
comitative — kaupunkikuntineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kaupunkikuntasi kaupunkikuntasi
accusative nom. kaupunkikuntasi kaupunkikuntasi
gen. kaupunkikuntasi
genitive kaupunkikuntasi kaupunkikuntiesi
kaupunkikuntaisi rare
partitive kaupunkikuntaasi kaupunkikuntiasi
inessive kaupunkikunnassasi kaupunkikunnissasi
elative kaupunkikunnastasi kaupunkikunnistasi
illative kaupunkikuntaasi kaupunkikuntiisi
adessive kaupunkikunnallasi kaupunkikunnillasi
ablative kaupunkikunnaltasi kaupunkikunniltasi
allative kaupunkikunnallesi kaupunkikunnillesi
essive kaupunkikuntanasi kaupunkikuntinasi
translative kaupunkikunnaksesi kaupunkikunniksesi
abessive kaupunkikunnattasi kaupunkikunnittasi
instructive — —
comitative — kaupunkikuntinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kaupunkikuntamme kaupunkikuntamme
accusative nom. kaupunkikuntamme kaupunkikuntamme
gen. kaupunkikuntamme
genitive kaupunkikuntamme kaupunkikuntiemme
kaupunkikuntaimme rare
partitive kaupunkikuntaamme kaupunkikuntiamme
inessive kaupunkikunnassamme kaupunkikunnissamme
elative kaupunkikunnastamme kaupunkikunnistamme
illative kaupunkikuntaamme kaupunkikuntiimme
adessive kaupunkikunnallamme kaupunkikunnillamme
ablative kaupunkikunnaltamme kaupunkikunniltamme
allative kaupunkikunnallemme kaupunkikunnillemme
essive kaupunkikuntanamme kaupunkikuntinamme
translative kaupunkikunnaksemme kaupunkikunniksemme
abessive kaupunkikunnattamme kaupunkikunnittamme
instructive — —
comitative — kaupunkikuntinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kaupunkikuntanne kaupunkikuntanne
accusative nom. kaupunkikuntanne kaupunkikuntanne
gen. kaupunkikuntanne
genitive kaupunkikuntanne kaupunkikuntienne
kaupunkikuntainne rare
partitive kaupunkikuntaanne kaupunkikuntianne
inessive kaupunkikunnassanne kaupunkikunnissanne
elative kaupunkikunnastanne kaupunkikunnistanne
illative kaupunkikuntaanne kaupunkikuntiinne
adessive kaupunkikunnallanne kaupunkikunnillanne
ablative kaupunkikunnaltanne kaupunkikunniltanne
allative kaupunkikunnallenne kaupunkikunnillenne
essive kaupunkikuntananne kaupunkikuntinanne
translative kaupunkikunnaksenne kaupunkikunniksenne
abessive kaupunkikunnattanne kaupunkikunnittanne
instructive — —
comitative — kaupunkikuntinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kaupunkikuntansa kaupunkikuntansa
accusative nom. kaupunkikuntansa kaupunkikuntansa
gen. kaupunkikuntansa
genitive kaupunkikuntansa kaupunkikuntiensa
kaupunkikuntainsa rare
partitive kaupunkikuntaansa kaupunkikuntiaan
kaupunkikuntiansa
inessive kaupunkikunnassaan
kaupunkikunnassansa 		kaupunkikunnissaan
kaupunkikunnissansa
elative kaupunkikunnastaan
kaupunkikunnastansa 		kaupunkikunnistaan
kaupunkikunnistansa
illative kaupunkikuntaansa kaupunkikuntiinsa
adessive kaupunkikunnallaan
kaupunkikunnallansa 		kaupunkikunnillaan
kaupunkikunnillansa
ablative kaupunkikunnaltaan
kaupunkikunnaltansa 		kaupunkikunniltaan
kaupunkikunniltansa
allative kaupunkikunnalleen
kaupunkikunnallensa 		kaupunkikunnilleen
kaupunkikunnillensa
essive kaupunkikuntanaan
kaupunkikuntanansa 		kaupunkikuntinaan
kaupunkikuntinansa
translative kaupunkikunnakseen
kaupunkikunnaksensa 		kaupunkikunnikseen
kaupunkikunniksensa
abessive kaupunkikunnattaan
kaupunkikunnattansa 		kaupunkikunnittaan
kaupunkikunnittansa
instructive — —
comitative — kaupunkikuntineen
kaupunkikuntinensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.