kesänaikainen

Finnish

Etymology

kesän +‎ aikainen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkesænˌɑi̯kɑi̯nen/, [ˈk̟e̞s̠ænˌɑ̝i̯kɑ̝i̯ne̞n]
  • Rhymes: -ɑikɑinen
  • Syllabification(key): ke‧sän‧ai‧kai‧nen
  • Hyphenation(key): kesän‧aikai‧nen

Adjective

kesänaikainen

  1. (taking place) during the summer

Declension

Inflection of kesänaikainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kesänaikainen kesänaikaiset
genitive kesänaikaisen kesänaikaisten
kesänaikaisien
partitive kesänaikaista kesänaikaisia
illative kesänaikaiseen kesänaikaisiin
singular plural
nominative kesänaikainen kesänaikaiset
accusative nom. kesänaikainen kesänaikaiset
gen. kesänaikaisen
genitive kesänaikaisen kesänaikaisten
kesänaikaisien
partitive kesänaikaista kesänaikaisia
inessive kesänaikaisessa kesänaikaisissa
elative kesänaikaisesta kesänaikaisista
illative kesänaikaiseen kesänaikaisiin
adessive kesänaikaisella kesänaikaisilla
ablative kesänaikaiselta kesänaikaisilta
allative kesänaikaiselle kesänaikaisille
essive kesänaikaisena kesänaikaisina
translative kesänaikaiseksi kesänaikaisiksi
abessive kesänaikaisetta kesänaikaisitta
instructive — kesänaikaisin
comitative — kesänaikaisine
Possessive forms of kesänaikainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative kesänaikaiseni kesänaikaiseni
accusative nom. kesänaikaiseni kesänaikaiseni
gen. kesänaikaiseni
genitive kesänaikaiseni kesänaikaisteni
kesänaikaisieni
partitive kesänaikaistani kesänaikaisiani
inessive kesänaikaisessani kesänaikaisissani
elative kesänaikaisestani kesänaikaisistani
illative kesänaikaiseeni kesänaikaisiini
adessive kesänaikaisellani kesänaikaisillani
ablative kesänaikaiseltani kesänaikaisiltani
allative kesänaikaiselleni kesänaikaisilleni
essive kesänaikaisenani kesänaikaisinani
translative kesänaikaisekseni kesänaikaisikseni
abessive kesänaikaisettani kesänaikaisittani
instructive — —
comitative — kesänaikaisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kesänaikaisesi kesänaikaisesi
accusative nom. kesänaikaisesi kesänaikaisesi
gen. kesänaikaisesi
genitive kesänaikaisesi kesänaikaistesi
kesänaikaisiesi
partitive kesänaikaistasi kesänaikaisiasi
inessive kesänaikaisessasi kesänaikaisissasi
elative kesänaikaisestasi kesänaikaisistasi
illative kesänaikaiseesi kesänaikaisiisi
adessive kesänaikaisellasi kesänaikaisillasi
ablative kesänaikaiseltasi kesänaikaisiltasi
allative kesänaikaisellesi kesänaikaisillesi
essive kesänaikaisenasi kesänaikaisinasi
translative kesänaikaiseksesi kesänaikaisiksesi
abessive kesänaikaisettasi kesänaikaisittasi
instructive — —
comitative — kesänaikaisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kesänaikaisemme kesänaikaisemme
accusative nom. kesänaikaisemme kesänaikaisemme
gen. kesänaikaisemme
genitive kesänaikaisemme kesänaikaistemme
kesänaikaisiemme
partitive kesänaikaistamme kesänaikaisiamme
inessive kesänaikaisessamme kesänaikaisissamme
elative kesänaikaisestamme kesänaikaisistamme
illative kesänaikaiseemme kesänaikaisiimme
adessive kesänaikaisellamme kesänaikaisillamme
ablative kesänaikaiseltamme kesänaikaisiltamme
allative kesänaikaisellemme kesänaikaisillemme
essive kesänaikaisenamme kesänaikaisinamme
translative kesänaikaiseksemme kesänaikaisiksemme
abessive kesänaikaisettamme kesänaikaisittamme
instructive — —
comitative — kesänaikaisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kesänaikaisenne kesänaikaisenne
accusative nom. kesänaikaisenne kesänaikaisenne
gen. kesänaikaisenne
genitive kesänaikaisenne kesänaikaistenne
kesänaikaisienne
partitive kesänaikaistanne kesänaikaisianne
inessive kesänaikaisessanne kesänaikaisissanne
elative kesänaikaisestanne kesänaikaisistanne
illative kesänaikaiseenne kesänaikaisiinne
adessive kesänaikaisellanne kesänaikaisillanne
ablative kesänaikaiseltanne kesänaikaisiltanne
allative kesänaikaisellenne kesänaikaisillenne
essive kesänaikaisenanne kesänaikaisinanne
translative kesänaikaiseksenne kesänaikaisiksenne
abessive kesänaikaisettanne kesänaikaisittanne
instructive — —
comitative — kesänaikaisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kesänaikaisensa kesänaikaisensa
accusative nom. kesänaikaisensa kesänaikaisensa
gen. kesänaikaisensa
genitive kesänaikaisensa kesänaikaistensa
kesänaikaisiensa
partitive kesänaikaistaan
kesänaikaistansa 		kesänaikaisiaan
kesänaikaisiansa
inessive kesänaikaisessaan
kesänaikaisessansa 		kesänaikaisissaan
kesänaikaisissansa
elative kesänaikaisestaan
kesänaikaisestansa 		kesänaikaisistaan
kesänaikaisistansa
illative kesänaikaiseensa kesänaikaisiinsa
adessive kesänaikaisellaan
kesänaikaisellansa 		kesänaikaisillaan
kesänaikaisillansa
ablative kesänaikaiseltaan
kesänaikaiseltansa 		kesänaikaisiltaan
kesänaikaisiltansa
allative kesänaikaiselleen
kesänaikaisellensa 		kesänaikaisilleen
kesänaikaisillensa
essive kesänaikaisenaan
kesänaikaisenansa 		kesänaikaisinaan
kesänaikaisinansa
translative kesänaikaisekseen
kesänaikaiseksensa 		kesänaikaisikseen
kesänaikaisiksensa
abessive kesänaikaisettaan
kesänaikaisettansa 		kesänaikaisittaan
kesänaikaisittansa
instructive — —
comitative — kesänaikaisineen
kesänaikaisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.