kieliopillinen persoona

Finnish

Etymology

kieliopillinen persoona

Noun

kieliopillinen persoona

  1. (grammar) grammatical person

Declension

Inflection of kieliopillinen persoona (Kotus type 51/nuoripari)
nominative kieliopillinen persoona kieliopilliset persoonat
genitive kieliopillisen persoonan kieliopillisten persoonien
kieliopillisien persoonien
partitive kieliopillista persoonaa kieliopillisia persoonia
illative kieliopilliseen persoonaan kieliopillisiin persooniin
singular plural
nominative kieliopillinen persoona kieliopilliset persoonat
accusative nom. kieliopillinen persoona kieliopilliset persoonat
gen. kieliopillisen persoonan
genitive kieliopillisen persoonan kieliopillisten persoonien
kieliopillisien persoonien
kieliopillisten persoonain rare
kieliopillisien persoonain rare
partitive kieliopillista persoonaa kieliopillisia persoonia
inessive kieliopillisessa persoonassa kieliopillisissa persoonissa
elative kieliopillisesta persoonasta kieliopillisista persoonista
illative kieliopilliseen persoonaan kieliopillisiin persooniin
adessive kieliopillisella persoonalla kieliopillisilla persoonilla
ablative kieliopilliselta persoonalta kieliopillisilta persoonilta
allative kieliopilliselle persoonalle kieliopillisille persoonille
essive kieliopillisena persoonana kieliopillisina persoonina
translative kieliopilliseksi persoonaksi kieliopillisiksi persooniksi
abessive kieliopillisetta persoonatta kieliopillisitta persoonitta
instructive — kieliopillisin persoonin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kieliopillinen persoona (Kotus type 51/nuoripari)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kieliopillinen persoonani kieliopilliset persoonani
accusative nom. kieliopillinen persoonani kieliopilliset persoonani
gen. kieliopillisen persoonani
genitive kieliopillisen persoonani kieliopillisten persoonieni
kieliopillisien persoonieni
kieliopillisten persoonaini rare
kieliopillisien persoonaini rare
partitive kieliopillista persoonaani kieliopillisia persooniani
inessive kieliopillisessa persoonassani kieliopillisissa persoonissani
elative kieliopillisesta persoonastani kieliopillisista persoonistani
illative kieliopilliseen persoonaani kieliopillisiin persooniini
adessive kieliopillisella persoonallani kieliopillisilla persoonillani
ablative kieliopilliselta persoonaltani kieliopillisilta persooniltani
allative kieliopilliselle persoonalleni kieliopillisille persoonilleni
essive kieliopillisena persoonanani kieliopillisina persooninani
translative kieliopilliseksi persoonakseni kieliopillisiksi persoonikseni
abessive kieliopillisetta persoonattani kieliopillisitta persoonittani
instructive — —
comitative — kieliopillisine persoonineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kieliopillinen persoonasi kieliopilliset persoonasi
accusative nom. kieliopillinen persoonasi kieliopilliset persoonasi
gen. kieliopillisen persoonasi
genitive kieliopillisen persoonasi kieliopillisten persooniesi
kieliopillisien persooniesi
kieliopillisten persoonaisi rare
kieliopillisien persoonaisi rare
partitive kieliopillista persoonaasi kieliopillisia persooniasi
inessive kieliopillisessa persoonassasi kieliopillisissa persoonissasi
elative kieliopillisesta persoonastasi kieliopillisista persoonistasi
illative kieliopilliseen persoonaasi kieliopillisiin persooniisi
adessive kieliopillisella persoonallasi kieliopillisilla persoonillasi
ablative kieliopilliselta persoonaltasi kieliopillisilta persooniltasi
allative kieliopilliselle persoonallesi kieliopillisille persoonillesi
essive kieliopillisena persoonanasi kieliopillisina persooninasi
translative kieliopilliseksi persoonaksesi kieliopillisiksi persooniksesi
abessive kieliopillisetta persoonattasi kieliopillisitta persoonittasi
instructive — —
comitative — kieliopillisine persooninesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kieliopillinen persoonamme kieliopilliset persoonamme
accusative nom. kieliopillinen persoonamme kieliopilliset persoonamme
gen. kieliopillisen persoonamme
genitive kieliopillisen persoonamme kieliopillisten persooniemme
kieliopillisien persooniemme
kieliopillisten persoonaimme rare
kieliopillisien persoonaimme rare
partitive kieliopillista persoonaamme kieliopillisia persooniamme
inessive kieliopillisessa persoonassamme kieliopillisissa persoonissamme
elative kieliopillisesta persoonastamme kieliopillisista persoonistamme
illative kieliopilliseen persoonaamme kieliopillisiin persooniimme
adessive kieliopillisella persoonallamme kieliopillisilla persoonillamme
ablative kieliopilliselta persoonaltamme kieliopillisilta persooniltamme
allative kieliopilliselle persoonallemme kieliopillisille persoonillemme
essive kieliopillisena persoonanamme kieliopillisina persooninamme
translative kieliopilliseksi persoonaksemme kieliopillisiksi persooniksemme
abessive kieliopillisetta persoonattamme kieliopillisitta persoonittamme
instructive — —
comitative — kieliopillisine persooninemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kieliopillinen persoonanne kieliopilliset persoonanne
accusative nom. kieliopillinen persoonanne kieliopilliset persoonanne
gen. kieliopillisen persoonanne
genitive kieliopillisen persoonanne kieliopillisten persoonienne
kieliopillisien persoonienne
kieliopillisten persoonainne rare
kieliopillisien persoonainne rare
partitive kieliopillista persoonaanne kieliopillisia persoonianne
inessive kieliopillisessa persoonassanne kieliopillisissa persoonissanne
elative kieliopillisesta persoonastanne kieliopillisista persoonistanne
illative kieliopilliseen persoonaanne kieliopillisiin persooniinne
adessive kieliopillisella persoonallanne kieliopillisilla persoonillanne
ablative kieliopilliselta persoonaltanne kieliopillisilta persooniltanne
allative kieliopilliselle persoonallenne kieliopillisille persoonillenne
essive kieliopillisena persoonananne kieliopillisina persooninanne
translative kieliopilliseksi persoonaksenne kieliopillisiksi persooniksenne
abessive kieliopillisetta persoonattanne kieliopillisitta persoonittanne
instructive — —
comitative — kieliopillisine persooninenne
third-person possessor
singular plural
nominative kieliopillinen persoonansa kieliopilliset persoonansa
accusative nom. kieliopillinen persoonansa kieliopilliset persoonansa
gen. kieliopillisen persoonansa
genitive kieliopillisen persoonansa kieliopillisten persooniensa
kieliopillisien persooniensa
kieliopillisten persoonainsa rare
kieliopillisien persoonainsa rare
partitive kieliopillista persoonaansa kieliopillisia persooniaan
kieliopillisia persooniansa
inessive kieliopillisessa persoonassaan
kieliopillisessa persoonassansa 		kieliopillisissa persoonissaan
kieliopillisissa persoonissansa
elative kieliopillisesta persoonastaan
kieliopillisesta persoonastansa 		kieliopillisista persoonistaan
kieliopillisista persoonistansa
illative kieliopilliseen persoonaansa kieliopillisiin persooniinsa
adessive kieliopillisella persoonallaan
kieliopillisella persoonallansa 		kieliopillisilla persoonillaan
kieliopillisilla persoonillansa
ablative kieliopilliselta persoonaltaan
kieliopilliselta persoonaltansa 		kieliopillisilta persooniltaan
kieliopillisilta persooniltansa
allative kieliopilliselle persoonalleen
kieliopilliselle persoonallensa 		kieliopillisille persoonilleen
kieliopillisille persoonillensa
essive kieliopillisena persoonanaan
kieliopillisena persoonanansa 		kieliopillisina persooninaan
kieliopillisina persooninansa
translative kieliopilliseksi persoonakseen
kieliopilliseksi persoonaksensa 		kieliopillisiksi persoonikseen
kieliopillisiksi persooniksensa
abessive kieliopillisetta persoonattaan
kieliopillisetta persoonattansa 		kieliopillisitta persoonittaan
kieliopillisitta persoonittansa
instructive — —
comitative — kieliopillisine persoonineen
kieliopillisine persooninensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.