kielitunne

Finnish

Etymology

kieli +‎ tunne

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkie̯liˌtunːeˣ/, [ˈk̟ie̞̯liˌt̪unːe̞(ʔ)]
  • Rhymes: -unːe
  • Syllabification(key): kie‧li‧tun‧ne
  • Hyphenation(key): kieli‧tunne

Noun

kielitunne

  1. synonym of kielitaju

Declension

Inflection of kielitunne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)
nominative kielitunne kielitunteet
genitive kielitunteen kielitunteiden
kielitunteitten
partitive kielitunnetta kielitunteita
illative kielitunteeseen kielitunteisiin
kielitunteihin
singular plural
nominative kielitunne kielitunteet
accusative nom. kielitunne kielitunteet
gen. kielitunteen
genitive kielitunteen kielitunteiden
kielitunteitten
partitive kielitunnetta kielitunteita
inessive kielitunteessa kielitunteissa
elative kielitunteesta kielitunteista
illative kielitunteeseen kielitunteisiin
kielitunteihin
adessive kielitunteella kielitunteilla
ablative kielitunteelta kielitunteilta
allative kielitunteelle kielitunteille
essive kielitunteena kielitunteina
translative kielitunteeksi kielitunteiksi
abessive kielitunteetta kielitunteitta
instructive — kielituntein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kielitunne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kielitunteeni kielitunteeni
accusative nom. kielitunteeni kielitunteeni
gen. kielitunteeni
genitive kielitunteeni kielitunteideni
kielitunteitteni
partitive kielitunnettani kielitunteitani
inessive kielitunteessani kielitunteissani
elative kielitunteestani kielitunteistani
illative kielitunteeseeni kielitunteisiini
kielitunteihini
adessive kielitunteellani kielitunteillani
ablative kielitunteeltani kielitunteiltani
allative kielitunteelleni kielitunteilleni
essive kielitunteenani kielitunteinani
translative kielitunteekseni kielitunteikseni
abessive kielitunteettani kielitunteittani
instructive — —
comitative — kielitunteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kielitunteesi kielitunteesi
accusative nom. kielitunteesi kielitunteesi
gen. kielitunteesi
genitive kielitunteesi kielitunteidesi
kielitunteittesi
partitive kielitunnettasi kielitunteitasi
inessive kielitunteessasi kielitunteissasi
elative kielitunteestasi kielitunteistasi
illative kielitunteeseesi kielitunteisiisi
kielitunteihisi
adessive kielitunteellasi kielitunteillasi
ablative kielitunteeltasi kielitunteiltasi
allative kielitunteellesi kielitunteillesi
essive kielitunteenasi kielitunteinasi
translative kielitunteeksesi kielitunteiksesi
abessive kielitunteettasi kielitunteittasi
instructive — —
comitative — kielitunteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kielitunteemme kielitunteemme
accusative nom. kielitunteemme kielitunteemme
gen. kielitunteemme
genitive kielitunteemme kielitunteidemme
kielitunteittemme
partitive kielitunnettamme kielitunteitamme
inessive kielitunteessamme kielitunteissamme
elative kielitunteestamme kielitunteistamme
illative kielitunteeseemme kielitunteisiimme
kielitunteihimme
adessive kielitunteellamme kielitunteillamme
ablative kielitunteeltamme kielitunteiltamme
allative kielitunteellemme kielitunteillemme
essive kielitunteenamme kielitunteinamme
translative kielitunteeksemme kielitunteiksemme
abessive kielitunteettamme kielitunteittamme
instructive — —
comitative — kielitunteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kielitunteenne kielitunteenne
accusative nom. kielitunteenne kielitunteenne
gen. kielitunteenne
genitive kielitunteenne kielitunteidenne
kielitunteittenne
partitive kielitunnettanne kielitunteitanne
inessive kielitunteessanne kielitunteissanne
elative kielitunteestanne kielitunteistanne
illative kielitunteeseenne kielitunteisiinne
kielitunteihinne
adessive kielitunteellanne kielitunteillanne
ablative kielitunteeltanne kielitunteiltanne
allative kielitunteellenne kielitunteillenne
essive kielitunteenanne kielitunteinanne
translative kielitunteeksenne kielitunteiksenne
abessive kielitunteettanne kielitunteittanne
instructive — —
comitative — kielitunteinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kielitunteensa kielitunteensa
accusative nom. kielitunteensa kielitunteensa
gen. kielitunteensa
genitive kielitunteensa kielitunteidensa
kielitunteittensa
partitive kielitunnettaan
kielitunnettansa 		kielitunteitaan
kielitunteitansa
inessive kielitunteessaan
kielitunteessansa 		kielitunteissaan
kielitunteissansa
elative kielitunteestaan
kielitunteestansa 		kielitunteistaan
kielitunteistansa
illative kielitunteeseensa kielitunteisiinsa
kielitunteihinsa
adessive kielitunteellaan
kielitunteellansa 		kielitunteillaan
kielitunteillansa
ablative kielitunteeltaan
kielitunteeltansa 		kielitunteiltaan
kielitunteiltansa
allative kielitunteelleen
kielitunteellensa 		kielitunteilleen
kielitunteillensa
essive kielitunteenaan
kielitunteenansa 		kielitunteinaan
kielitunteinansa
translative kielitunteekseen
kielitunteeksensa 		kielitunteikseen
kielitunteiksensa
abessive kielitunteettaan
kielitunteettansa 		kielitunteittaan
kielitunteittansa
instructive — —
comitative — kielitunteineen
kielitunteinensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.