kielitutkinto

Finnish

Etymology

kieli +‎ tutkinto

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkie̯liˌtutkinto/, [ˈk̟ie̞̯liˌt̪ut̪k̟in̪t̪o̞]
  • Rhymes: -utkinto
  • Syllabification(key): kie‧li‧tut‧kin‧to
  • Hyphenation(key): kieli‧tutkin‧to

Noun

kielitutkinto

  1. language examination, language certificate, language diploma

Declension

Inflection of kielitutkinto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
nominative kielitutkinto kielitutkinnot
genitive kielitutkinnon kielitutkintojen
partitive kielitutkintoa kielitutkintoja
illative kielitutkintoon kielitutkintoihin
singular plural
nominative kielitutkinto kielitutkinnot
accusative nom. kielitutkinto kielitutkinnot
gen. kielitutkinnon
genitive kielitutkinnon kielitutkintojen
partitive kielitutkintoa kielitutkintoja
inessive kielitutkinnossa kielitutkinnoissa
elative kielitutkinnosta kielitutkinnoista
illative kielitutkintoon kielitutkintoihin
adessive kielitutkinnolla kielitutkinnoilla
ablative kielitutkinnolta kielitutkinnoilta
allative kielitutkinnolle kielitutkinnoille
essive kielitutkintona kielitutkintoina
translative kielitutkinnoksi kielitutkinnoiksi
abessive kielitutkinnotta kielitutkinnoitta
instructive — kielitutkinnoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kielitutkinto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kielitutkintoni kielitutkintoni
accusative nom. kielitutkintoni kielitutkintoni
gen. kielitutkintoni
genitive kielitutkintoni kielitutkintojeni
partitive kielitutkintoani kielitutkintojani
inessive kielitutkinnossani kielitutkinnoissani
elative kielitutkinnostani kielitutkinnoistani
illative kielitutkintooni kielitutkintoihini
adessive kielitutkinnollani kielitutkinnoillani
ablative kielitutkinnoltani kielitutkinnoiltani
allative kielitutkinnolleni kielitutkinnoilleni
essive kielitutkintonani kielitutkintoinani
translative kielitutkinnokseni kielitutkinnoikseni
abessive kielitutkinnottani kielitutkinnoittani
instructive — —
comitative — kielitutkintoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kielitutkintosi kielitutkintosi
accusative nom. kielitutkintosi kielitutkintosi
gen. kielitutkintosi
genitive kielitutkintosi kielitutkintojesi
partitive kielitutkintoasi kielitutkintojasi
inessive kielitutkinnossasi kielitutkinnoissasi
elative kielitutkinnostasi kielitutkinnoistasi
illative kielitutkintoosi kielitutkintoihisi
adessive kielitutkinnollasi kielitutkinnoillasi
ablative kielitutkinnoltasi kielitutkinnoiltasi
allative kielitutkinnollesi kielitutkinnoillesi
essive kielitutkintonasi kielitutkintoinasi
translative kielitutkinnoksesi kielitutkinnoiksesi
abessive kielitutkinnottasi kielitutkinnoittasi
instructive — —
comitative — kielitutkintoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kielitutkintomme kielitutkintomme
accusative nom. kielitutkintomme kielitutkintomme
gen. kielitutkintomme
genitive kielitutkintomme kielitutkintojemme
partitive kielitutkintoamme kielitutkintojamme
inessive kielitutkinnossamme kielitutkinnoissamme
elative kielitutkinnostamme kielitutkinnoistamme
illative kielitutkintoomme kielitutkintoihimme
adessive kielitutkinnollamme kielitutkinnoillamme
ablative kielitutkinnoltamme kielitutkinnoiltamme
allative kielitutkinnollemme kielitutkinnoillemme
essive kielitutkintonamme kielitutkintoinamme
translative kielitutkinnoksemme kielitutkinnoiksemme
abessive kielitutkinnottamme kielitutkinnoittamme
instructive — —
comitative — kielitutkintoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kielitutkintonne kielitutkintonne
accusative nom. kielitutkintonne kielitutkintonne
gen. kielitutkintonne
genitive kielitutkintonne kielitutkintojenne
partitive kielitutkintoanne kielitutkintojanne
inessive kielitutkinnossanne kielitutkinnoissanne
elative kielitutkinnostanne kielitutkinnoistanne
illative kielitutkintoonne kielitutkintoihinne
adessive kielitutkinnollanne kielitutkinnoillanne
ablative kielitutkinnoltanne kielitutkinnoiltanne
allative kielitutkinnollenne kielitutkinnoillenne
essive kielitutkintonanne kielitutkintoinanne
translative kielitutkinnoksenne kielitutkinnoiksenne
abessive kielitutkinnottanne kielitutkinnoittanne
instructive — —
comitative — kielitutkintoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kielitutkintonsa kielitutkintonsa
accusative nom. kielitutkintonsa kielitutkintonsa
gen. kielitutkintonsa
genitive kielitutkintonsa kielitutkintojensa
partitive kielitutkintoaan
kielitutkintoansa 		kielitutkintojaan
kielitutkintojansa
inessive kielitutkinnossaan
kielitutkinnossansa 		kielitutkinnoissaan
kielitutkinnoissansa
elative kielitutkinnostaan
kielitutkinnostansa 		kielitutkinnoistaan
kielitutkinnoistansa
illative kielitutkintoonsa kielitutkintoihinsa
adessive kielitutkinnollaan
kielitutkinnollansa 		kielitutkinnoillaan
kielitutkinnoillansa
ablative kielitutkinnoltaan
kielitutkinnoltansa 		kielitutkinnoiltaan
kielitutkinnoiltansa
allative kielitutkinnolleen
kielitutkinnollensa 		kielitutkinnoilleen
kielitutkinnoillensa
essive kielitutkintonaan
kielitutkintonansa 		kielitutkintoinaan
kielitutkintoinansa
translative kielitutkinnokseen
kielitutkinnoksensa 		kielitutkinnoikseen
kielitutkinnoiksensa
abessive kielitutkinnottaan
kielitutkinnottansa 		kielitutkinnoittaan
kielitutkinnoittansa
instructive — —
comitative — kielitutkintoineen
kielitutkintoinensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.