kirkkohistoria

Finnish

Etymology

kirkko +‎ historia

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkirkːoˌhistoriɑ/, [ˈk̟irkːo̞ˌhis̠to̞ˌriɑ̝]
  • Rhymes: -iɑ
  • Syllabification(key): kirk‧ko‧his‧to‧ri‧a
  • Hyphenation(key): kirkko‧histo‧ria

Noun

kirkkohistoria

  1. church history

Declension

Inflection of kirkkohistoria (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative kirkkohistoria kirkkohistoriat
genitive kirkkohistorian kirkkohistorioiden
kirkkohistorioitten
partitive kirkkohistoriaa kirkkohistorioita
illative kirkkohistoriaan kirkkohistorioihin
singular plural
nominative kirkkohistoria kirkkohistoriat
accusative nom. kirkkohistoria kirkkohistoriat
gen. kirkkohistorian
genitive kirkkohistorian kirkkohistorioiden
kirkkohistorioitten
kirkkohistoriain rare
partitive kirkkohistoriaa kirkkohistorioita
inessive kirkkohistoriassa kirkkohistorioissa
elative kirkkohistoriasta kirkkohistorioista
illative kirkkohistoriaan kirkkohistorioihin
adessive kirkkohistorialla kirkkohistorioilla
ablative kirkkohistorialta kirkkohistorioilta
allative kirkkohistorialle kirkkohistorioille
essive kirkkohistoriana kirkkohistorioina
translative kirkkohistoriaksi kirkkohistorioiksi
abessive kirkkohistoriatta kirkkohistorioitta
instructive — kirkkohistorioin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kirkkohistoria (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative kirkkohistoriani kirkkohistoriani
accusative nom. kirkkohistoriani kirkkohistoriani
gen. kirkkohistoriani
genitive kirkkohistoriani kirkkohistorioideni
kirkkohistorioitteni
kirkkohistoriaini rare
partitive kirkkohistoriaani kirkkohistorioitani
inessive kirkkohistoriassani kirkkohistorioissani
elative kirkkohistoriastani kirkkohistorioistani
illative kirkkohistoriaani kirkkohistorioihini
adessive kirkkohistoriallani kirkkohistorioillani
ablative kirkkohistorialtani kirkkohistorioiltani
allative kirkkohistorialleni kirkkohistorioilleni
essive kirkkohistorianani kirkkohistorioinani
translative kirkkohistoriakseni kirkkohistorioikseni
abessive kirkkohistoriattani kirkkohistorioittani
instructive — —
comitative — kirkkohistorioineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kirkkohistoriasi kirkkohistoriasi
accusative nom. kirkkohistoriasi kirkkohistoriasi
gen. kirkkohistoriasi
genitive kirkkohistoriasi kirkkohistorioidesi
kirkkohistorioittesi
kirkkohistoriaisi rare
partitive kirkkohistoriaasi kirkkohistorioitasi
inessive kirkkohistoriassasi kirkkohistorioissasi
elative kirkkohistoriastasi kirkkohistorioistasi
illative kirkkohistoriaasi kirkkohistorioihisi
adessive kirkkohistoriallasi kirkkohistorioillasi
ablative kirkkohistorialtasi kirkkohistorioiltasi
allative kirkkohistoriallesi kirkkohistorioillesi
essive kirkkohistorianasi kirkkohistorioinasi
translative kirkkohistoriaksesi kirkkohistorioiksesi
abessive kirkkohistoriattasi kirkkohistorioittasi
instructive — —
comitative — kirkkohistorioinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kirkkohistoriamme kirkkohistoriamme
accusative nom. kirkkohistoriamme kirkkohistoriamme
gen. kirkkohistoriamme
genitive kirkkohistoriamme kirkkohistorioidemme
kirkkohistorioittemme
kirkkohistoriaimme rare
partitive kirkkohistoriaamme kirkkohistorioitamme
inessive kirkkohistoriassamme kirkkohistorioissamme
elative kirkkohistoriastamme kirkkohistorioistamme
illative kirkkohistoriaamme kirkkohistorioihimme
adessive kirkkohistoriallamme kirkkohistorioillamme
ablative kirkkohistorialtamme kirkkohistorioiltamme
allative kirkkohistoriallemme kirkkohistorioillemme
essive kirkkohistorianamme kirkkohistorioinamme
translative kirkkohistoriaksemme kirkkohistorioiksemme
abessive kirkkohistoriattamme kirkkohistorioittamme
instructive — —
comitative — kirkkohistorioinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kirkkohistorianne kirkkohistorianne
accusative nom. kirkkohistorianne kirkkohistorianne
gen. kirkkohistorianne
genitive kirkkohistorianne kirkkohistorioidenne
kirkkohistorioittenne
kirkkohistoriainne rare
partitive kirkkohistoriaanne kirkkohistorioitanne
inessive kirkkohistoriassanne kirkkohistorioissanne
elative kirkkohistoriastanne kirkkohistorioistanne
illative kirkkohistoriaanne kirkkohistorioihinne
adessive kirkkohistoriallanne kirkkohistorioillanne
ablative kirkkohistorialtanne kirkkohistorioiltanne
allative kirkkohistoriallenne kirkkohistorioillenne
essive kirkkohistoriananne kirkkohistorioinanne
translative kirkkohistoriaksenne kirkkohistorioiksenne
abessive kirkkohistoriattanne kirkkohistorioittanne
instructive — —
comitative — kirkkohistorioinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kirkkohistoriansa kirkkohistoriansa
accusative nom. kirkkohistoriansa kirkkohistoriansa
gen. kirkkohistoriansa
genitive kirkkohistoriansa kirkkohistorioidensa
kirkkohistorioittensa
kirkkohistoriainsa rare
partitive kirkkohistoriaansa kirkkohistorioitaan
kirkkohistorioitansa
inessive kirkkohistoriassaan
kirkkohistoriassansa 		kirkkohistorioissaan
kirkkohistorioissansa
elative kirkkohistoriastaan
kirkkohistoriastansa 		kirkkohistorioistaan
kirkkohistorioistansa
illative kirkkohistoriaansa kirkkohistorioihinsa
adessive kirkkohistoriallaan
kirkkohistoriallansa 		kirkkohistorioillaan
kirkkohistorioillansa
ablative kirkkohistorialtaan
kirkkohistorialtansa 		kirkkohistorioiltaan
kirkkohistorioiltansa
allative kirkkohistorialleen
kirkkohistoriallensa 		kirkkohistorioilleen
kirkkohistorioillensa
essive kirkkohistorianaan
kirkkohistorianansa 		kirkkohistorioinaan
kirkkohistorioinansa
translative kirkkohistoriakseen
kirkkohistoriaksensa 		kirkkohistorioikseen
kirkkohistorioiksensa
abessive kirkkohistoriattaan
kirkkohistoriattansa 		kirkkohistorioittaan
kirkkohistorioittansa
instructive — —
comitative — kirkkohistorioineen
kirkkohistorioinensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.