kunnittainen

Finnish

Etymology

kunnittain +‎ -inen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkunːitːɑi̯nen/, [ˈkunːit̪̚ˌt̪ɑ̝i̯ne̞n]
  • Rhymes: -ɑinen
  • Syllabification(key): kun‧nit‧tai‧nen
  • Hyphenation(key): kun‧nit‧tai‧nen

Adjective

kunnittainen

  1. per municipality; happening, occurring or delimited per municipality

Declension

Inflection of kunnittainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kunnittainen kunnittaiset
genitive kunnittaisen kunnittaisten
kunnittaisien
partitive kunnittaista kunnittaisia
illative kunnittaiseen kunnittaisiin
singular plural
nominative kunnittainen kunnittaiset
accusative nom. kunnittainen kunnittaiset
gen. kunnittaisen
genitive kunnittaisen kunnittaisten
kunnittaisien
partitive kunnittaista kunnittaisia
inessive kunnittaisessa kunnittaisissa
elative kunnittaisesta kunnittaisista
illative kunnittaiseen kunnittaisiin
adessive kunnittaisella kunnittaisilla
ablative kunnittaiselta kunnittaisilta
allative kunnittaiselle kunnittaisille
essive kunnittaisena kunnittaisina
translative kunnittaiseksi kunnittaisiksi
abessive kunnittaisetta kunnittaisitta
instructive — kunnittaisin
comitative — kunnittaisine
Possessive forms of kunnittainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative kunnittaiseni kunnittaiseni
accusative nom. kunnittaiseni kunnittaiseni
gen. kunnittaiseni
genitive kunnittaiseni kunnittaisteni
kunnittaisieni
partitive kunnittaistani kunnittaisiani
inessive kunnittaisessani kunnittaisissani
elative kunnittaisestani kunnittaisistani
illative kunnittaiseeni kunnittaisiini
adessive kunnittaisellani kunnittaisillani
ablative kunnittaiseltani kunnittaisiltani
allative kunnittaiselleni kunnittaisilleni
essive kunnittaisenani kunnittaisinani
translative kunnittaisekseni kunnittaisikseni
abessive kunnittaisettani kunnittaisittani
instructive — —
comitative — kunnittaisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative kunnittaisesi kunnittaisesi
accusative nom. kunnittaisesi kunnittaisesi
gen. kunnittaisesi
genitive kunnittaisesi kunnittaistesi
kunnittaisiesi
partitive kunnittaistasi kunnittaisiasi
inessive kunnittaisessasi kunnittaisissasi
elative kunnittaisestasi kunnittaisistasi
illative kunnittaiseesi kunnittaisiisi
adessive kunnittaisellasi kunnittaisillasi
ablative kunnittaiseltasi kunnittaisiltasi
allative kunnittaisellesi kunnittaisillesi
essive kunnittaisenasi kunnittaisinasi
translative kunnittaiseksesi kunnittaisiksesi
abessive kunnittaisettasi kunnittaisittasi
instructive — —
comitative — kunnittaisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative kunnittaisemme kunnittaisemme
accusative nom. kunnittaisemme kunnittaisemme
gen. kunnittaisemme
genitive kunnittaisemme kunnittaistemme
kunnittaisiemme
partitive kunnittaistamme kunnittaisiamme
inessive kunnittaisessamme kunnittaisissamme
elative kunnittaisestamme kunnittaisistamme
illative kunnittaiseemme kunnittaisiimme
adessive kunnittaisellamme kunnittaisillamme
ablative kunnittaiseltamme kunnittaisiltamme
allative kunnittaisellemme kunnittaisillemme
essive kunnittaisenamme kunnittaisinamme
translative kunnittaiseksemme kunnittaisiksemme
abessive kunnittaisettamme kunnittaisittamme
instructive — —
comitative — kunnittaisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative kunnittaisenne kunnittaisenne
accusative nom. kunnittaisenne kunnittaisenne
gen. kunnittaisenne
genitive kunnittaisenne kunnittaistenne
kunnittaisienne
partitive kunnittaistanne kunnittaisianne
inessive kunnittaisessanne kunnittaisissanne
elative kunnittaisestanne kunnittaisistanne
illative kunnittaiseenne kunnittaisiinne
adessive kunnittaisellanne kunnittaisillanne
ablative kunnittaiseltanne kunnittaisiltanne
allative kunnittaisellenne kunnittaisillenne
essive kunnittaisenanne kunnittaisinanne
translative kunnittaiseksenne kunnittaisiksenne
abessive kunnittaisettanne kunnittaisittanne
instructive — —
comitative — kunnittaisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative kunnittaisensa kunnittaisensa
accusative nom. kunnittaisensa kunnittaisensa
gen. kunnittaisensa
genitive kunnittaisensa kunnittaistensa
kunnittaisiensa
partitive kunnittaistaan
kunnittaistansa 		kunnittaisiaan
kunnittaisiansa
inessive kunnittaisessaan
kunnittaisessansa 		kunnittaisissaan
kunnittaisissansa
elative kunnittaisestaan
kunnittaisestansa 		kunnittaisistaan
kunnittaisistansa
illative kunnittaiseensa kunnittaisiinsa
adessive kunnittaisellaan
kunnittaisellansa 		kunnittaisillaan
kunnittaisillansa
ablative kunnittaiseltaan
kunnittaiseltansa 		kunnittaisiltaan
kunnittaisiltansa
allative kunnittaiselleen
kunnittaisellensa 		kunnittaisilleen
kunnittaisillensa
essive kunnittaisenaan
kunnittaisenansa 		kunnittaisinaan
kunnittaisinansa
translative kunnittaisekseen
kunnittaiseksensa 		kunnittaisikseen
kunnittaisiksensa
abessive kunnittaisettaan
kunnittaisettansa 		kunnittaisittaan
kunnittaisittansa
instructive — —
comitative — kunnittaisineen
kunnittaisinensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.