kuuloittaa

Ingrian

Etymology

From kuulla (“to listen”) +‎ -oittaa. Akin to Finnish kuuluttaa and Estonian kuulutada.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkuːloi̯tːɑː/, [ˈkuːɫəi̯tːɑ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkuːloi̯tːɑː/, [ˈkuːɫo̞i̯tːɑː]
  • Rhymes: -uːloi̯tːɑː
  • Hyphenation: kuu‧loit‧taa

Verb

kuuloittaa

  1. (transitive) to announce
  2. (intransitive) to make an announcement

Conjugation

Conjugation of kuuloittaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular kuuloitan en kuuloita 1st singular oon kuuloittant, oon kuuloittanut en oo kuuloittant, en oo kuuloittanut
2nd singular kuuloitat et kuuloita 2nd singular oot kuuloittant, oot kuuloittanut et oo kuuloittant, et oo kuuloittanut
3rd singular kuuloittaa ei kuuloita 3rd singular ono kuuloittant, ono kuuloittanut ei oo kuuloittant, ei oo kuuloittanut
1st plural kuuloitamma emmä kuuloita 1st plural oomma kuuloittanneet emmä oo kuuloittanneet
2nd plural kuuloitatta että kuuloita 2nd plural ootta kuuloittanneet että oo kuuloittanneet
3rd plural kuuloittaat1), kuuloittavat2), kuuloitettaa evät kuuloita, ei kuuloiteta 3rd plural ovat kuuloittanneet evät oo kuuloittanneet, ei oo kuuloitettu
impersonal kuuloitettaa ei kuuloiteta impersonal ono kuuloitettu ei oo kuuloitettu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular kuuloitin en kuuloittant, en kuuloittanut 1st singular olin kuuloittant, olin kuuloittanut en olt kuuloittant, en olt kuuloittanut
2nd singular kuuloitit et kuuloittant, et kuuloittanut 2nd singular olit kuuloittant, olit kuuloittanut et olt kuuloittant, et olt kuuloittanut
3rd singular kuuloitti ei kuuloittant, ei kuuloittanut 3rd singular oli kuuloittant, oli kuuloittanut ei olt kuuloittant, ei olt kuuloittanut
1st plural kuuloitimma emmä kuuloittanneet 1st plural olimma kuuloittanneet emmä olleet kuuloittanneet
2nd plural kuuloititta että kuuloittanneet 2nd plural olitta kuuloittanneet että olleet kuuloittanneet
3rd plural kuuloittiit1), kuuloittivat2), kuuloitettii evät kuuloittanneet, ei kuuloitettu 3rd plural olivat kuuloittanneet evät olleet kuuloittanneet, ei olt kuuloitettu
impersonal kuuloitettii ei kuuloitettu impersonal oli kuuloitettu ei olt kuuloitettu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular kuuloittaisin en kuuloittais 1st singular olisin kuuloittant, olisin kuuloittanut en olis kuuloittant, en olis kuuloittanut
2nd singular kuuloittaisit, kuuloittaist1) et kuuloittais 2nd singular olisit kuuloittant, olisit kuuloittanut et olis kuuloittant, et olis kuuloittanut
3rd singular kuuloittais ei kuuloittais 3rd singular olis kuuloittant, olis kuuloittanut ei olis kuuloittant, ei olis kuuloittanut
1st plural kuuloittaisimma emmä kuuloittais 1st plural olisimma kuuloittanneet emmä olis kuuloittanneet
2nd plural kuuloittaisitta että kuuloittais 2nd plural olisitta kuuloittanneet että olis kuuloittanneet
3rd plural kuuloittaisiit1), kuuloittaisivat2), kuuloitettais evät kuuloittais, ei kuuloitettais 3rd plural olisivat kuuloittanneet evät olis kuuloittanneet, ei olis kuuloitettu
impersonal kuuloitettais ei kuuloitettais impersonal olis kuuloitettu ei olis kuuloitettu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular kuuloita elä kuuloita 2nd singular oo kuuloittant, oo kuuloittanut elä oo kuuloittant, elä oo kuuloittanut
3rd singular kuuloittakkoo elköö kuuloittako 3rd singular olkoo kuuloittant, olkoo kuuloittanut elköö olko kuuloittant, elköö olko kuuloittanut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural kuuloittakkaa elkää kuuloittako 2nd plural olkaa kuuloittanneet elkää olko kuuloittanneet
3rd plural kuuloittakkoot elkööt kuuloittako, elköö kuuloitettako 3rd plural olkoot kuuloittanneet elkööt olko kuuloittanneet, elköö olko kuuloitettu
impersonal kuuloitettakoo elköö kuuloitettako impersonal olkoo kuuloitettu elköö olko kuuloitettu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular kuuloittanen en kuuloittane
2nd singular kuuloittanet et kuuloittane
3rd singular kuuloittannoo ei kuuloittane
1st plural kuuloittanemma emmä kuuloittane
2nd plural kuuloittanetta että kuuloittane
3rd plural kuuloittannoot evät kuuloittane, ei kuuloitettane
impersonal kuuloitettanoo ei kuuloitettane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st kuuloittaa present kuuloittava kuuloitettava
2nd inessive kuuloittaes past kuuloittant, kuuloittanut kuuloitettu
instructive kuuloittaen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (kuuloittakkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative kuuloittammaa
inessive kuuloittamas
elative kuuloittamast
abessive kuuloittamata
4th nominative kuuloittamiin
partitive kuuloittamista, kuuloittamist

Derived terms

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 226
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.