oikeushistoria

Finnish

Etymology

oikeus +‎ historia

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈoi̯keusˌhistoriɑ/, [ˈo̞i̯k̟e̞us̠ˌhis̠to̞ˌriɑ̝]
  • Rhymes: -iɑ
  • Syllabification(key): oi‧ke‧us‧his‧to‧ri‧a
  • Hyphenation(key): oi‧keus‧histo‧ria

Noun

oikeushistoria

  1. legal history

Declension

Inflection of oikeushistoria (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative oikeushistoria oikeushistoriat
genitive oikeushistorian oikeushistorioiden
oikeushistorioitten
partitive oikeushistoriaa oikeushistorioita
illative oikeushistoriaan oikeushistorioihin
singular plural
nominative oikeushistoria oikeushistoriat
accusative nom. oikeushistoria oikeushistoriat
gen. oikeushistorian
genitive oikeushistorian oikeushistorioiden
oikeushistorioitten
oikeushistoriain rare
partitive oikeushistoriaa oikeushistorioita
inessive oikeushistoriassa oikeushistorioissa
elative oikeushistoriasta oikeushistorioista
illative oikeushistoriaan oikeushistorioihin
adessive oikeushistorialla oikeushistorioilla
ablative oikeushistorialta oikeushistorioilta
allative oikeushistorialle oikeushistorioille
essive oikeushistoriana oikeushistorioina
translative oikeushistoriaksi oikeushistorioiksi
abessive oikeushistoriatta oikeushistorioitta
instructive — oikeushistorioin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of oikeushistoria (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative oikeushistoriani oikeushistoriani
accusative nom. oikeushistoriani oikeushistoriani
gen. oikeushistoriani
genitive oikeushistoriani oikeushistorioideni
oikeushistorioitteni
oikeushistoriaini rare
partitive oikeushistoriaani oikeushistorioitani
inessive oikeushistoriassani oikeushistorioissani
elative oikeushistoriastani oikeushistorioistani
illative oikeushistoriaani oikeushistorioihini
adessive oikeushistoriallani oikeushistorioillani
ablative oikeushistorialtani oikeushistorioiltani
allative oikeushistorialleni oikeushistorioilleni
essive oikeushistorianani oikeushistorioinani
translative oikeushistoriakseni oikeushistorioikseni
abessive oikeushistoriattani oikeushistorioittani
instructive — —
comitative — oikeushistorioineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative oikeushistoriasi oikeushistoriasi
accusative nom. oikeushistoriasi oikeushistoriasi
gen. oikeushistoriasi
genitive oikeushistoriasi oikeushistorioidesi
oikeushistorioittesi
oikeushistoriaisi rare
partitive oikeushistoriaasi oikeushistorioitasi
inessive oikeushistoriassasi oikeushistorioissasi
elative oikeushistoriastasi oikeushistorioistasi
illative oikeushistoriaasi oikeushistorioihisi
adessive oikeushistoriallasi oikeushistorioillasi
ablative oikeushistorialtasi oikeushistorioiltasi
allative oikeushistoriallesi oikeushistorioillesi
essive oikeushistorianasi oikeushistorioinasi
translative oikeushistoriaksesi oikeushistorioiksesi
abessive oikeushistoriattasi oikeushistorioittasi
instructive — —
comitative — oikeushistorioinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative oikeushistoriamme oikeushistoriamme
accusative nom. oikeushistoriamme oikeushistoriamme
gen. oikeushistoriamme
genitive oikeushistoriamme oikeushistorioidemme
oikeushistorioittemme
oikeushistoriaimme rare
partitive oikeushistoriaamme oikeushistorioitamme
inessive oikeushistoriassamme oikeushistorioissamme
elative oikeushistoriastamme oikeushistorioistamme
illative oikeushistoriaamme oikeushistorioihimme
adessive oikeushistoriallamme oikeushistorioillamme
ablative oikeushistorialtamme oikeushistorioiltamme
allative oikeushistoriallemme oikeushistorioillemme
essive oikeushistorianamme oikeushistorioinamme
translative oikeushistoriaksemme oikeushistorioiksemme
abessive oikeushistoriattamme oikeushistorioittamme
instructive — —
comitative — oikeushistorioinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative oikeushistorianne oikeushistorianne
accusative nom. oikeushistorianne oikeushistorianne
gen. oikeushistorianne
genitive oikeushistorianne oikeushistorioidenne
oikeushistorioittenne
oikeushistoriainne rare
partitive oikeushistoriaanne oikeushistorioitanne
inessive oikeushistoriassanne oikeushistorioissanne
elative oikeushistoriastanne oikeushistorioistanne
illative oikeushistoriaanne oikeushistorioihinne
adessive oikeushistoriallanne oikeushistorioillanne
ablative oikeushistorialtanne oikeushistorioiltanne
allative oikeushistoriallenne oikeushistorioillenne
essive oikeushistoriananne oikeushistorioinanne
translative oikeushistoriaksenne oikeushistorioiksenne
abessive oikeushistoriattanne oikeushistorioittanne
instructive — —
comitative — oikeushistorioinenne
third-person possessor
singular plural
nominative oikeushistoriansa oikeushistoriansa
accusative nom. oikeushistoriansa oikeushistoriansa
gen. oikeushistoriansa
genitive oikeushistoriansa oikeushistorioidensa
oikeushistorioittensa
oikeushistoriainsa rare
partitive oikeushistoriaansa oikeushistorioitaan
oikeushistorioitansa
inessive oikeushistoriassaan
oikeushistoriassansa 		oikeushistorioissaan
oikeushistorioissansa
elative oikeushistoriastaan
oikeushistoriastansa 		oikeushistorioistaan
oikeushistorioistansa
illative oikeushistoriaansa oikeushistorioihinsa
adessive oikeushistoriallaan
oikeushistoriallansa 		oikeushistorioillaan
oikeushistorioillansa
ablative oikeushistorialtaan
oikeushistorialtansa 		oikeushistorioiltaan
oikeushistorioiltansa
allative oikeushistorialleen
oikeushistoriallensa 		oikeushistorioilleen
oikeushistorioillensa
essive oikeushistorianaan
oikeushistorianansa 		oikeushistorioinaan
oikeushistorioinansa
translative oikeushistoriakseen
oikeushistoriaksensa 		oikeushistorioikseen
oikeushistorioiksensa
abessive oikeushistoriattaan
oikeushistoriattansa 		oikeushistorioittaan
oikeushistorioittansa
instructive — —
comitative — oikeushistorioineen
oikeushistorioinensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.