oikeuspaikka

Finnish

Etymology

oikeus +‎ paikka

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈoi̯keusˌpɑi̯kːɑ/, [ˈo̞i̯k̟e̞us̠ˌpɑ̝i̯kːɑ̝]
  • Rhymes: -ɑikːɑ
  • Syllabification(key): oi‧ke‧us‧paik‧ka
  • Hyphenation(key): oi‧keus‧paikka

Noun

oikeuspaikka

  1. (law) forum, jurisdiction

Declension

Inflection of oikeuspaikka (Kotus type 9*A/kala, kk-k gradation)
nominative oikeuspaikka oikeuspaikat
genitive oikeuspaikan oikeuspaikkojen
partitive oikeuspaikkaa oikeuspaikkoja
illative oikeuspaikkaan oikeuspaikkoihin
singular plural
nominative oikeuspaikka oikeuspaikat
accusative nom. oikeuspaikka oikeuspaikat
gen. oikeuspaikan
genitive oikeuspaikan oikeuspaikkojen
oikeuspaikkain rare
partitive oikeuspaikkaa oikeuspaikkoja
inessive oikeuspaikassa oikeuspaikoissa
elative oikeuspaikasta oikeuspaikoista
illative oikeuspaikkaan oikeuspaikkoihin
adessive oikeuspaikalla oikeuspaikoilla
ablative oikeuspaikalta oikeuspaikoilta
allative oikeuspaikalle oikeuspaikoille
essive oikeuspaikkana oikeuspaikkoina
translative oikeuspaikaksi oikeuspaikoiksi
abessive oikeuspaikatta oikeuspaikoitta
instructive — oikeuspaikoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of oikeuspaikka (Kotus type 9*A/kala, kk-k gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative oikeuspaikkani oikeuspaikkani
accusative nom. oikeuspaikkani oikeuspaikkani
gen. oikeuspaikkani
genitive oikeuspaikkani oikeuspaikkojeni
oikeuspaikkaini rare
partitive oikeuspaikkaani oikeuspaikkojani
inessive oikeuspaikassani oikeuspaikoissani
elative oikeuspaikastani oikeuspaikoistani
illative oikeuspaikkaani oikeuspaikkoihini
adessive oikeuspaikallani oikeuspaikoillani
ablative oikeuspaikaltani oikeuspaikoiltani
allative oikeuspaikalleni oikeuspaikoilleni
essive oikeuspaikkanani oikeuspaikkoinani
translative oikeuspaikakseni oikeuspaikoikseni
abessive oikeuspaikattani oikeuspaikoittani
instructive — —
comitative — oikeuspaikkoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative oikeuspaikkasi oikeuspaikkasi
accusative nom. oikeuspaikkasi oikeuspaikkasi
gen. oikeuspaikkasi
genitive oikeuspaikkasi oikeuspaikkojesi
oikeuspaikkaisi rare
partitive oikeuspaikkaasi oikeuspaikkojasi
inessive oikeuspaikassasi oikeuspaikoissasi
elative oikeuspaikastasi oikeuspaikoistasi
illative oikeuspaikkaasi oikeuspaikkoihisi
adessive oikeuspaikallasi oikeuspaikoillasi
ablative oikeuspaikaltasi oikeuspaikoiltasi
allative oikeuspaikallesi oikeuspaikoillesi
essive oikeuspaikkanasi oikeuspaikkoinasi
translative oikeuspaikaksesi oikeuspaikoiksesi
abessive oikeuspaikattasi oikeuspaikoittasi
instructive — —
comitative — oikeuspaikkoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative oikeuspaikkamme oikeuspaikkamme
accusative nom. oikeuspaikkamme oikeuspaikkamme
gen. oikeuspaikkamme
genitive oikeuspaikkamme oikeuspaikkojemme
oikeuspaikkaimme rare
partitive oikeuspaikkaamme oikeuspaikkojamme
inessive oikeuspaikassamme oikeuspaikoissamme
elative oikeuspaikastamme oikeuspaikoistamme
illative oikeuspaikkaamme oikeuspaikkoihimme
adessive oikeuspaikallamme oikeuspaikoillamme
ablative oikeuspaikaltamme oikeuspaikoiltamme
allative oikeuspaikallemme oikeuspaikoillemme
essive oikeuspaikkanamme oikeuspaikkoinamme
translative oikeuspaikaksemme oikeuspaikoiksemme
abessive oikeuspaikattamme oikeuspaikoittamme
instructive — —
comitative — oikeuspaikkoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative oikeuspaikkanne oikeuspaikkanne
accusative nom. oikeuspaikkanne oikeuspaikkanne
gen. oikeuspaikkanne
genitive oikeuspaikkanne oikeuspaikkojenne
oikeuspaikkainne rare
partitive oikeuspaikkaanne oikeuspaikkojanne
inessive oikeuspaikassanne oikeuspaikoissanne
elative oikeuspaikastanne oikeuspaikoistanne
illative oikeuspaikkaanne oikeuspaikkoihinne
adessive oikeuspaikallanne oikeuspaikoillanne
ablative oikeuspaikaltanne oikeuspaikoiltanne
allative oikeuspaikallenne oikeuspaikoillenne
essive oikeuspaikkananne oikeuspaikkoinanne
translative oikeuspaikaksenne oikeuspaikoiksenne
abessive oikeuspaikattanne oikeuspaikoittanne
instructive — —
comitative — oikeuspaikkoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative oikeuspaikkansa oikeuspaikkansa
accusative nom. oikeuspaikkansa oikeuspaikkansa
gen. oikeuspaikkansa
genitive oikeuspaikkansa oikeuspaikkojensa
oikeuspaikkainsa rare
partitive oikeuspaikkaansa oikeuspaikkojaan
oikeuspaikkojansa
inessive oikeuspaikassaan
oikeuspaikassansa 		oikeuspaikoissaan
oikeuspaikoissansa
elative oikeuspaikastaan
oikeuspaikastansa 		oikeuspaikoistaan
oikeuspaikoistansa
illative oikeuspaikkaansa oikeuspaikkoihinsa
adessive oikeuspaikallaan
oikeuspaikallansa 		oikeuspaikoillaan
oikeuspaikoillansa
ablative oikeuspaikaltaan
oikeuspaikaltansa 		oikeuspaikoiltaan
oikeuspaikoiltansa
allative oikeuspaikalleen
oikeuspaikallensa 		oikeuspaikoilleen
oikeuspaikoillensa
essive oikeuspaikkanaan
oikeuspaikkanansa 		oikeuspaikkoinaan
oikeuspaikkoinansa
translative oikeuspaikakseen
oikeuspaikaksensa 		oikeuspaikoikseen
oikeuspaikoiksensa
abessive oikeuspaikattaan
oikeuspaikattansa 		oikeuspaikoittaan
oikeuspaikoittansa
instructive — —
comitative — oikeuspaikkoineen
oikeuspaikkoinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.