third-person possessor
|
|
singular
|
plural
|
nominative
|
oikeustieteensä
|
oikeustieteensä
|
accusative
|
nom.
|
oikeustieteensä
|
oikeustieteensä
|
gen.
|
oikeustieteensä
|
genitive
|
oikeustieteensä
|
oikeustieteidensä oikeustieteittensä
|
partitive
|
oikeustiedettään oikeustiedettänsä
|
oikeustieteitään oikeustieteitänsä
|
inessive
|
oikeustieteessään oikeustieteessänsä
|
oikeustieteissään oikeustieteissänsä
|
elative
|
oikeustieteestään oikeustieteestänsä
|
oikeustieteistään oikeustieteistänsä
|
illative
|
oikeustieteeseensä
|
oikeustieteisiinsä oikeustieteihinsä
|
adessive
|
oikeustieteellään oikeustieteellänsä
|
oikeustieteillään oikeustieteillänsä
|
ablative
|
oikeustieteeltään oikeustieteeltänsä
|
oikeustieteiltään oikeustieteiltänsä
|
allative
|
oikeustieteelleen oikeustieteellensä
|
oikeustieteilleen oikeustieteillensä
|
essive
|
oikeustieteenään oikeustieteenänsä
|
oikeustieteinään oikeustieteinänsä
|
translative
|
oikeustieteekseen oikeustieteeksensä
|
oikeustieteikseen oikeustieteiksensä
|
abessive
|
oikeustieteettään oikeustieteettänsä
|
oikeustieteittään oikeustieteittänsä
|
instructive
|
—
|
—
|
comitative
|
— |
oikeustieteineen oikeustieteinensä
|