oikeustutkinto

Finnish

Etymology

oikeus +‎ tutkinto

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈoi̯keusˌtutkinto/, [ˈo̞i̯k̟e̞us̠ˌtut̪k̟in̪t̪o̞]
  • Rhymes: -utkinto
  • Syllabification(key): oi‧ke‧us‧tut‧kin‧to
  • Hyphenation(key): oi‧keus‧tutkin‧to

Noun

oikeustutkinto

  1. (historical) legal degree

Declension

Inflection of oikeustutkinto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
nominative oikeustutkinto oikeustutkinnot
genitive oikeustutkinnon oikeustutkintojen
partitive oikeustutkintoa oikeustutkintoja
illative oikeustutkintoon oikeustutkintoihin
singular plural
nominative oikeustutkinto oikeustutkinnot
accusative nom. oikeustutkinto oikeustutkinnot
gen. oikeustutkinnon
genitive oikeustutkinnon oikeustutkintojen
partitive oikeustutkintoa oikeustutkintoja
inessive oikeustutkinnossa oikeustutkinnoissa
elative oikeustutkinnosta oikeustutkinnoista
illative oikeustutkintoon oikeustutkintoihin
adessive oikeustutkinnolla oikeustutkinnoilla
ablative oikeustutkinnolta oikeustutkinnoilta
allative oikeustutkinnolle oikeustutkinnoille
essive oikeustutkintona oikeustutkintoina
translative oikeustutkinnoksi oikeustutkinnoiksi
abessive oikeustutkinnotta oikeustutkinnoitta
instructive — oikeustutkinnoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of oikeustutkinto (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative oikeustutkintoni oikeustutkintoni
accusative nom. oikeustutkintoni oikeustutkintoni
gen. oikeustutkintoni
genitive oikeustutkintoni oikeustutkintojeni
partitive oikeustutkintoani oikeustutkintojani
inessive oikeustutkinnossani oikeustutkinnoissani
elative oikeustutkinnostani oikeustutkinnoistani
illative oikeustutkintooni oikeustutkintoihini
adessive oikeustutkinnollani oikeustutkinnoillani
ablative oikeustutkinnoltani oikeustutkinnoiltani
allative oikeustutkinnolleni oikeustutkinnoilleni
essive oikeustutkintonani oikeustutkintoinani
translative oikeustutkinnokseni oikeustutkinnoikseni
abessive oikeustutkinnottani oikeustutkinnoittani
instructive — —
comitative — oikeustutkintoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative oikeustutkintosi oikeustutkintosi
accusative nom. oikeustutkintosi oikeustutkintosi
gen. oikeustutkintosi
genitive oikeustutkintosi oikeustutkintojesi
partitive oikeustutkintoasi oikeustutkintojasi
inessive oikeustutkinnossasi oikeustutkinnoissasi
elative oikeustutkinnostasi oikeustutkinnoistasi
illative oikeustutkintoosi oikeustutkintoihisi
adessive oikeustutkinnollasi oikeustutkinnoillasi
ablative oikeustutkinnoltasi oikeustutkinnoiltasi
allative oikeustutkinnollesi oikeustutkinnoillesi
essive oikeustutkintonasi oikeustutkintoinasi
translative oikeustutkinnoksesi oikeustutkinnoiksesi
abessive oikeustutkinnottasi oikeustutkinnoittasi
instructive — —
comitative — oikeustutkintoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative oikeustutkintomme oikeustutkintomme
accusative nom. oikeustutkintomme oikeustutkintomme
gen. oikeustutkintomme
genitive oikeustutkintomme oikeustutkintojemme
partitive oikeustutkintoamme oikeustutkintojamme
inessive oikeustutkinnossamme oikeustutkinnoissamme
elative oikeustutkinnostamme oikeustutkinnoistamme
illative oikeustutkintoomme oikeustutkintoihimme
adessive oikeustutkinnollamme oikeustutkinnoillamme
ablative oikeustutkinnoltamme oikeustutkinnoiltamme
allative oikeustutkinnollemme oikeustutkinnoillemme
essive oikeustutkintonamme oikeustutkintoinamme
translative oikeustutkinnoksemme oikeustutkinnoiksemme
abessive oikeustutkinnottamme oikeustutkinnoittamme
instructive — —
comitative — oikeustutkintoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative oikeustutkintonne oikeustutkintonne
accusative nom. oikeustutkintonne oikeustutkintonne
gen. oikeustutkintonne
genitive oikeustutkintonne oikeustutkintojenne
partitive oikeustutkintoanne oikeustutkintojanne
inessive oikeustutkinnossanne oikeustutkinnoissanne
elative oikeustutkinnostanne oikeustutkinnoistanne
illative oikeustutkintoonne oikeustutkintoihinne
adessive oikeustutkinnollanne oikeustutkinnoillanne
ablative oikeustutkinnoltanne oikeustutkinnoiltanne
allative oikeustutkinnollenne oikeustutkinnoillenne
essive oikeustutkintonanne oikeustutkintoinanne
translative oikeustutkinnoksenne oikeustutkinnoiksenne
abessive oikeustutkinnottanne oikeustutkinnoittanne
instructive — —
comitative — oikeustutkintoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative oikeustutkintonsa oikeustutkintonsa
accusative nom. oikeustutkintonsa oikeustutkintonsa
gen. oikeustutkintonsa
genitive oikeustutkintonsa oikeustutkintojensa
partitive oikeustutkintoaan
oikeustutkintoansa 		oikeustutkintojaan
oikeustutkintojansa
inessive oikeustutkinnossaan
oikeustutkinnossansa 		oikeustutkinnoissaan
oikeustutkinnoissansa
elative oikeustutkinnostaan
oikeustutkinnostansa 		oikeustutkinnoistaan
oikeustutkinnoistansa
illative oikeustutkintoonsa oikeustutkintoihinsa
adessive oikeustutkinnollaan
oikeustutkinnollansa 		oikeustutkinnoillaan
oikeustutkinnoillansa
ablative oikeustutkinnoltaan
oikeustutkinnoltansa 		oikeustutkinnoiltaan
oikeustutkinnoiltansa
allative oikeustutkinnolleen
oikeustutkinnollensa 		oikeustutkinnoilleen
oikeustutkinnoillensa
essive oikeustutkintonaan
oikeustutkintonansa 		oikeustutkintoinaan
oikeustutkintoinansa
translative oikeustutkinnokseen
oikeustutkinnoksensa 		oikeustutkinnoikseen
oikeustutkinnoiksensa
abessive oikeustutkinnottaan
oikeustutkinnottansa 		oikeustutkinnoittaan
oikeustutkinnoittansa
instructive — —
comitative — oikeustutkintoineen
oikeustutkintoinensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.