puhkaiseminen

Finnish

Etymology

puhkaista +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈpuhkɑi̯seminen/, [ˈpuxkɑ̝i̯ˌs̠e̞mine̞n]
  • Rhymes: -eminen
  • Syllabification(key): puh‧kai‧se‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): puh‧kai‧se‧mi‧nen

Noun

puhkaiseminen

  1. verbal noun of puhkaista
    1. piercing, puncturing, bursting

Declension

Inflection of puhkaiseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative puhkaiseminen puhkaisemiset
genitive puhkaisemisen puhkaisemisten
puhkaisemisien
partitive puhkaisemista puhkaisemisia
illative puhkaisemiseen puhkaisemisiin
singular plural
nominative puhkaiseminen puhkaisemiset
accusative nom. puhkaiseminen puhkaisemiset
gen. puhkaisemisen
genitive puhkaisemisen puhkaisemisten
puhkaisemisien
partitive puhkaisemista puhkaisemisia
inessive puhkaisemisessa puhkaisemisissa
elative puhkaisemisesta puhkaisemisista
illative puhkaisemiseen puhkaisemisiin
adessive puhkaisemisella puhkaisemisilla
ablative puhkaisemiselta puhkaisemisilta
allative puhkaisemiselle puhkaisemisille
essive puhkaisemisena puhkaisemisina
translative puhkaisemiseksi puhkaisemisiksi
abessive puhkaisemisetta puhkaisemisitta
instructive — puhkaisemisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of puhkaiseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative puhkaisemiseni puhkaisemiseni
accusative nom. puhkaisemiseni puhkaisemiseni
gen. puhkaisemiseni
genitive puhkaisemiseni puhkaisemisteni
puhkaisemisieni
partitive puhkaisemistani puhkaisemisiani
inessive puhkaisemisessani puhkaisemisissani
elative puhkaisemisestani puhkaisemisistani
illative puhkaisemiseeni puhkaisemisiini
adessive puhkaisemisellani puhkaisemisillani
ablative puhkaisemiseltani puhkaisemisiltani
allative puhkaisemiselleni puhkaisemisilleni
essive puhkaisemisenani puhkaisemisinani
translative puhkaisemisekseni puhkaisemisikseni
abessive puhkaisemisettani puhkaisemisittani
instructive — —
comitative — puhkaisemisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative puhkaisemisesi puhkaisemisesi
accusative nom. puhkaisemisesi puhkaisemisesi
gen. puhkaisemisesi
genitive puhkaisemisesi puhkaisemistesi
puhkaisemisiesi
partitive puhkaisemistasi puhkaisemisiasi
inessive puhkaisemisessasi puhkaisemisissasi
elative puhkaisemisestasi puhkaisemisistasi
illative puhkaisemiseesi puhkaisemisiisi
adessive puhkaisemisellasi puhkaisemisillasi
ablative puhkaisemiseltasi puhkaisemisiltasi
allative puhkaisemisellesi puhkaisemisillesi
essive puhkaisemisenasi puhkaisemisinasi
translative puhkaisemiseksesi puhkaisemisiksesi
abessive puhkaisemisettasi puhkaisemisittasi
instructive — —
comitative — puhkaisemisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative puhkaisemisemme puhkaisemisemme
accusative nom. puhkaisemisemme puhkaisemisemme
gen. puhkaisemisemme
genitive puhkaisemisemme puhkaisemistemme
puhkaisemisiemme
partitive puhkaisemistamme puhkaisemisiamme
inessive puhkaisemisessamme puhkaisemisissamme
elative puhkaisemisestamme puhkaisemisistamme
illative puhkaisemiseemme puhkaisemisiimme
adessive puhkaisemisellamme puhkaisemisillamme
ablative puhkaisemiseltamme puhkaisemisiltamme
allative puhkaisemisellemme puhkaisemisillemme
essive puhkaisemisenamme puhkaisemisinamme
translative puhkaisemiseksemme puhkaisemisiksemme
abessive puhkaisemisettamme puhkaisemisittamme
instructive — —
comitative — puhkaisemisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative puhkaisemisenne puhkaisemisenne
accusative nom. puhkaisemisenne puhkaisemisenne
gen. puhkaisemisenne
genitive puhkaisemisenne puhkaisemistenne
puhkaisemisienne
partitive puhkaisemistanne puhkaisemisianne
inessive puhkaisemisessanne puhkaisemisissanne
elative puhkaisemisestanne puhkaisemisistanne
illative puhkaisemiseenne puhkaisemisiinne
adessive puhkaisemisellanne puhkaisemisillanne
ablative puhkaisemiseltanne puhkaisemisiltanne
allative puhkaisemisellenne puhkaisemisillenne
essive puhkaisemisenanne puhkaisemisinanne
translative puhkaisemiseksenne puhkaisemisiksenne
abessive puhkaisemisettanne puhkaisemisittanne
instructive — —
comitative — puhkaisemisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative puhkaisemisensa puhkaisemisensa
accusative nom. puhkaisemisensa puhkaisemisensa
gen. puhkaisemisensa
genitive puhkaisemisensa puhkaisemistensa
puhkaisemisiensa
partitive puhkaisemistaan
puhkaisemistansa 		puhkaisemisiaan
puhkaisemisiansa
inessive puhkaisemisessaan
puhkaisemisessansa 		puhkaisemisissaan
puhkaisemisissansa
elative puhkaisemisestaan
puhkaisemisestansa 		puhkaisemisistaan
puhkaisemisistansa
illative puhkaisemiseensa puhkaisemisiinsa
adessive puhkaisemisellaan
puhkaisemisellansa 		puhkaisemisillaan
puhkaisemisillansa
ablative puhkaisemiseltaan
puhkaisemiseltansa 		puhkaisemisiltaan
puhkaisemisiltansa
allative puhkaisemiselleen
puhkaisemisellensa 		puhkaisemisilleen
puhkaisemisillensa
essive puhkaisemisenaan
puhkaisemisenansa 		puhkaisemisinaan
puhkaisemisinansa
translative puhkaisemisekseen
puhkaisemiseksensa 		puhkaisemisikseen
puhkaisemisiksensa
abessive puhkaisemisettaan
puhkaisemisettansa 		puhkaisemisittaan
puhkaisemisittansa
instructive — —
comitative — puhkaisemisineen
puhkaisemisinensa
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.