rautavitsa
Ingrian
Etymology
From rauta (“iron”) + vitsa (“twig”).
Pronunciation
- (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈrɑu̯tɑˌʋit͡sɑ/, [ˈrɑu̯təˌʋit͡s̠]
- (Soikkola) IPA(key): /ˈrɑu̯tɑˌʋit͡sɑ/, [ˈrɑu̯d̥ɑˌʋit͡sɑ]
- Rhymes: -it͡s, -it͡sɑ
- Hyphenation: rau‧ta‧vit‧sa
Noun
rautavitsa
Declension
| Declension of rautavitsa (type 3/kana, no gradation) | ||
|---|---|---|
| singular | plural | |
| nominative | rautavitsa | rautavitsat |
| genitive | rautavitsan | rautavitsoin |
| partitive | rautavitsaa | rautavitsoja |
| illative | rautavitsaa | rautavitsoi |
| inessive | rautavitsaas | rautavitsois |
| elative | rautavitsast | rautavitsoist |
| allative | rautavitsalle | rautavitsoille |
| adessive | rautavitsaal | rautavitsoil |
| ablative | rautavitsalt | rautavitsoilt |
| translative | rautavitsaks | rautavitsoiks |
| essive | rautavitsanna, rautavitsaan | rautavitsoinna, rautavitsoin |
| exessive1) | rautavitsant | rautavitsoint |
| 1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive. | ||
References
- Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 671