reunapaikka

Ingrian

Etymology

From reuna (“border”) +‎ paikka (“place”).

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈreu̯nɑˌpɑi̯kːɑ/, [ˈre̞u̯nəˌpɑi̯kː]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈreu̯nɑˌpɑi̯kːɑ/, [ˈre̞u̯nɑˌpɑi̯kːɑ]
  • Rhymes: -ɑi̯kː, -ɑi̯kːɑ
  • Hyphenation: reu‧na‧paik‧ka

Noun

reunapaikka

  1. place at the edge of something

Declension

Declension of reunapaikka (type 3/kana, kk-k gradation)
singular plural
nominative reunapaikka reunapaikat
genitive reunapaikan reunapaikkoin
partitive reunapaikkaa reunapaikkoja
illative reunapaikkaa reunapaikkoi
inessive reunapaikaas reunapaikois
elative reunapaikast reunapaikoist
allative reunapaikalle reunapaikoille
adessive reunapaikaal reunapaikoil
ablative reunapaikalt reunapaikoilt
translative reunapaikaks reunapaikoiks
essive reunapaikkanna, reunapaikkaan reunapaikkoinna, reunapaikkoin
exessive1) reunapaikkant reunapaikkoint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 474
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.