särki

See also: sarki, sarķī, sarķi, and şarkı

Estonian

Noun

särki

  1. partitive singular of särk
  2. illative singular of särk

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *särki, from Proto-Finno-Ugric *särke. Cognates include Estonian särg, Erzya сэрьге (sëŕge).

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈsærki/, [ˈs̠ærk̟i]
  • Rhymes: -ærki
  • Syllabification(key): sär‧ki
  • Hyphenation(key): sär‧ki

Noun

särki

  1. roach (Rutilus rutilus, fish)
Declension
Inflection of särki (Kotus type 7*L/ovi, k-j gradation)
nominative särki särjet
genitive särjen särkien
partitive särkeä särkiä
illative särkeen särkiin
singular plural
nominative särki särjet
accusative nom. särki särjet
gen. särjen
genitive särjen särkien
partitive särkeä särkiä
inessive särjessä särjissä
elative särjestä särjistä
illative särkeen särkiin
adessive särjellä särjillä
ablative särjeltä särjiltä
allative särjelle särjille
essive särkenä särkinä
translative särjeksi särjiksi
abessive särjettä särjittä
instructive — särjin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of särki (Kotus type 7*L/ovi, k-j gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative särkeni särkeni
accusative nom. särkeni särkeni
gen. särkeni
genitive särkeni särkieni
partitive särkeäni särkiäni
inessive särjessäni särjissäni
elative särjestäni särjistäni
illative särkeeni särkiini
adessive särjelläni särjilläni
ablative särjeltäni särjiltäni
allative särjelleni särjilleni
essive särkenäni särkinäni
translative särjekseni särjikseni
abessive särjettäni särjittäni
instructive — —
comitative — särkineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative särkesi särkesi
accusative nom. särkesi särkesi
gen. särkesi
genitive särkesi särkiesi
partitive särkeäsi särkiäsi
inessive särjessäsi särjissäsi
elative särjestäsi särjistäsi
illative särkeesi särkiisi
adessive särjelläsi särjilläsi
ablative särjeltäsi särjiltäsi
allative särjellesi särjillesi
essive särkenäsi särkinäsi
translative särjeksesi särjiksesi
abessive särjettäsi särjittäsi
instructive — —
comitative — särkinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative särkemme särkemme
accusative nom. särkemme särkemme
gen. särkemme
genitive särkemme särkiemme
partitive särkeämme särkiämme
inessive särjessämme särjissämme
elative särjestämme särjistämme
illative särkeemme särkiimme
adessive särjellämme särjillämme
ablative särjeltämme särjiltämme
allative särjellemme särjillemme
essive särkenämme särkinämme
translative särjeksemme särjiksemme
abessive särjettämme särjittämme
instructive — —
comitative — särkinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative särkenne särkenne
accusative nom. särkenne särkenne
gen. särkenne
genitive särkenne särkienne
partitive särkeänne särkiänne
inessive särjessänne särjissänne
elative särjestänne särjistänne
illative särkeenne särkiinne
adessive särjellänne särjillänne
ablative särjeltänne särjiltänne
allative särjellenne särjillenne
essive särkenänne särkinänne
translative särjeksenne särjiksenne
abessive särjettänne särjittänne
instructive — —
comitative — särkinenne
third-person possessor
singular plural
nominative särkensä särkensä
accusative nom. särkensä särkensä
gen. särkensä
genitive särkensä särkiensä
partitive särkeään
särkeänsä 		särkiään
särkiänsä
inessive särjessään
särjessänsä 		särjissään
särjissänsä
elative särjestään
särjestänsä 		särjistään
särjistänsä
illative särkeensä särkiinsä
adessive särjellään
särjellänsä 		särjillään
särjillänsä
ablative särjeltään
särjeltänsä 		särjiltään
särjiltänsä
allative särjelleen
särjellensä 		särjilleen
särjillensä
essive särkenään
särkenänsä 		särkinään
särkinänsä
translative särjekseen
särjeksensä 		särjikseen
särjiksensä
abessive särjettään
särjettänsä 		särjittään
särjittänsä
instructive — —
comitative — särkineen
särkinensä
Derived terms
compounds

Further reading

Etymology 2

särkeä +‎ -i

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈsærki(ˣ)/, [ˈs̠ærk̟i(ʔ)]
  • Rhymes: -ærki
  • Syllabification(key): sär‧ki
  • Hyphenation(key): sär‧ki

Adverb

särki (dialectal)

  1. (Western Finnish) broken
    Synonym: rikki
    olla särki ― to be broken
    mennä särki ― to break (literally, “to go broken”)

Etymology 3

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈsærki/, [ˈs̠ærk̟i]
  • Rhymes: -ærki
  • Syllabification(key): sär‧ki
  • Hyphenation(key): sär‧ki

Verb

särki

  1. third-person singular past indicative of särkeä

Anagrams

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *särki. Cognates include Finnish särki and Estonian särg.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈsærki/, [ˈs̠ærkʲ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈsærki/, [ˈʃærɡ̊i]
  • Rhymes: -ærkʲ, -ærki
  • Hyphenation: sär‧ki

Noun

särki

  1. roach

Declension

Declension of särki (type 5/lehti, k- gradation)
singular plural
nominative särki säret
genitive sären särkiin, särkilöin
partitive särkiä särkijä, särkilöjä
illative särkee särkii, särkilöihe
inessive säres säris, särkilöis
elative särest särist, särkilöist
allative särelle särille, särkilöille
adessive särel säril, särkilöil
ablative särelt särilt, särkilöilt
translative säreks säriks, särkilöiks
essive särkennä, särkeen särkinnä, särkilöinnä, särkiin, särkilöin
exessive1) särkent särkint, särkilöint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 561
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.