substantivböjning

Swedish

Etymology

substantiv (noun) +‎ böjning (inflection)

Noun

substantivböjning c

  1. (grammar) nominal inflection

Declension

Declension of substantivböjning
nominative genitive
singular indefinite substantivböjning substantivböjnings
definite substantivböjningen substantivböjningens
plural indefinite substantivböjningar substantivböjningars
definite substantivböjningarna substantivböjningarnas