vanha kunnon

Finnish

Etymology

vanha (“old”) + kunnon (“true, proper”)

Adjective

vanha kunnon (not comparable)

  1. good old

Declension

Inflection of vanha kunnon (type 9/kala)
singular plural
nominative vanha kunnon vanhat kunnon
genitive vanhan kunnon vanhojen kunnon
vanhain kunnon
partitive vanhaa kunnon vanhoja kunnon
accusative vanha kunnon
vanhan kunnon 		vanhat kunnon
inessive vanhassa kunnon vanhoissa kunnon
elative vanhasta kunnon vanhoista kunnon
illative vanhaan kunnon vanhoihin kunnon
adessive vanhalla kunnon vanhoilla kunnon
ablative vanhalta kunnon vanhoilta kunnon
allative vanhalle kunnon vanhoille kunnon
essive vanhana kunnon vanhoina kunnon
translative vanhaksi kunnon vanhoiksi kunnon
abessive – –
instructive – vanhoin kunnon
comitative – vanhoine kunnon
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.