veikistellä

Finnish

Etymology

veiki- +‎ -stellä

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋei̯kistelːæˣ/, [ˈʋe̞i̯k̟is̠ˌte̞lːæ(ʔ)]
  • Rhymes: -elːæ
  • Syllabification(key): vei‧kis‧tel‧lä
  • Hyphenation(key): vei‧kis‧tel‧lä

Verb

veikistellä

  1. (intransitive) to act funny or jovial, frolic, coquet

Conjugation

Inflection of veikistellä (Kotus type 67/tulla, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. veikistelen en veikistele 1st sing. olen veikistellyt en ole veikistellyt
2nd sing. veikistelet et veikistele 2nd sing. olet veikistellyt et ole veikistellyt
3rd sing. veikistelee ei veikistele 3rd sing. on veikistellyt ei ole veikistellyt
1st plur. veikistelemme emme veikistele 1st plur. olemme veikistelleet emme ole veikistelleet
2nd plur. veikistelette ette veikistele 2nd plur. olette veikistelleet ette ole veikistelleet
3rd plur. veikistelevät eivät veikistele 3rd plur. ovat veikistelleet eivät ole veikistelleet
passive veikistellään ei veikistellä passive on veikistelty ei ole veikistelty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. veikistelin en veikistellyt 1st sing. olin veikistellyt en ollut veikistellyt
2nd sing. veikistelit et veikistellyt 2nd sing. olit veikistellyt et ollut veikistellyt
3rd sing. veikisteli ei veikistellyt 3rd sing. oli veikistellyt ei ollut veikistellyt
1st plur. veikistelimme emme veikistelleet 1st plur. olimme veikistelleet emme olleet veikistelleet
2nd plur. veikistelitte ette veikistelleet 2nd plur. olitte veikistelleet ette olleet veikistelleet
3rd plur. veikistelivät eivät veikistelleet 3rd plur. olivat veikistelleet eivät olleet veikistelleet
passive veikisteltiin ei veikistelty passive oli veikistelty ei ollut veikistelty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. veikistelisin en veikistelisi 1st sing. olisin veikistellyt en olisi veikistellyt
2nd sing. veikistelisit et veikistelisi 2nd sing. olisit veikistellyt et olisi veikistellyt
3rd sing. veikistelisi ei veikistelisi 3rd sing. olisi veikistellyt ei olisi veikistellyt
1st plur. veikistelisimme emme veikistelisi 1st plur. olisimme veikistelleet emme olisi veikistelleet
2nd plur. veikistelisitte ette veikistelisi 2nd plur. olisitte veikistelleet ette olisi veikistelleet
3rd plur. veikistelisivät eivät veikistelisi 3rd plur. olisivat veikistelleet eivät olisi veikistelleet
passive veikisteltäisiin ei veikisteltäisi passive olisi veikistelty ei olisi veikistelty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. veikistele älä veikistele 2nd sing. — —
3rd sing. veikistelköön älköön veikistelkö 3rd sing. olkoon veikistellyt älköön olko veikistellyt
1st plur. veikistelkäämme älkäämme veikistelkö 1st plur. — —
2nd plur. veikistelkää älkää veikistelkö 2nd plur. — —
3rd plur. veikistelkööt älkööt veikistelkö 3rd plur. olkoot veikistelleet älkööt olko veikistelleet
passive veikisteltäköön älköön veikisteltäkö passive olkoon veikistelty älköön olko veikistelty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. veikistellen en veikistelle 1st sing. lienen veikistellyt en liene veikistellyt
2nd sing. veikistellet et veikistelle 2nd sing. lienet veikistellyt et liene veikistellyt
3rd sing. veikistellee ei veikistelle 3rd sing. lienee veikistellyt ei liene veikistellyt
1st plur. veikistellemme emme veikistelle 1st plur. lienemme veikistelleet emme liene veikistelleet
2nd plur. veikistellette ette veikistelle 2nd plur. lienette veikistelleet ette liene veikistelleet
3rd plur. veikistellevät eivät veikistelle 3rd plur. lienevät veikistelleet eivät liene veikistelleet
passive veikisteltäneen ei veikisteltäne passive lienee veikistelty ei liene veikistelty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st veikistellä present veikistelevä veikisteltävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st veikistelläkseni veikistelläksemme
2nd veikistelläksesi veikistelläksenne
3rd veikistelläkseen
veikistelläksensä
past veikistellyt veikistelty
2nd inessive2 veikistellessä veikisteltäessä agent4 veikistelemä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st veikistellessäni veikistellessämme
2nd veikistellessäsi veikistellessänne
3rd veikistellessään
veikistellessänsä
negative veikistelemätön
instructive veikistellen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive veikistelemässä —
elative veikistelemästä —
illative veikistelemään —
adessive veikistelemällä —
abessive veikistelemättä —
instructive veikistelemän veikisteltämän
4th3 verbal noun veikisteleminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st veikistelemäisilläni veikistelemäisillämme
2nd veikistelemäisilläsi veikistelemäisillänne
3rd veikistelemäisillään
veikistelemäisillänsä

Derived terms

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.