vilkuttaa

Finnish

Etymology

vilkkua +‎ -ttaa

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋilkutːɑːˣ/, [ˈʋilkut̪ːɑ̝ː(ʔ)]
  • Rhymes: -ilkutːɑː
  • Syllabification(key): vil‧kut‧taa
  • Hyphenation(key): vil‧kut‧taa

Verb

vilkuttaa

  1. (intransitive, transitive) to wave (with one's hand) (e.g. to greet or get someone's attention) [with allative ‘to’]
    Vilkuta kameralle!
    Wave to the camera!
    En ehtinyt vilkuttaa hänelle hyvästejä.
    I didn't have time to wave her goodbye.
  2. (transitive, usually atelic) to flash (cause something to flash on and off, such as when signaling with a torch)

Conjugation

Inflection of vilkuttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vilkutan en vilkuta 1st sing. olen vilkuttanut en ole vilkuttanut
2nd sing. vilkutat et vilkuta 2nd sing. olet vilkuttanut et ole vilkuttanut
3rd sing. vilkuttaa ei vilkuta 3rd sing. on vilkuttanut ei ole vilkuttanut
1st plur. vilkutamme emme vilkuta 1st plur. olemme vilkuttaneet emme ole vilkuttaneet
2nd plur. vilkutatte ette vilkuta 2nd plur. olette vilkuttaneet ette ole vilkuttaneet
3rd plur. vilkuttavat eivät vilkuta 3rd plur. ovat vilkuttaneet eivät ole vilkuttaneet
passive vilkutetaan ei vilkuteta passive on vilkutettu ei ole vilkutettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vilkutin en vilkuttanut 1st sing. olin vilkuttanut en ollut vilkuttanut
2nd sing. vilkutit et vilkuttanut 2nd sing. olit vilkuttanut et ollut vilkuttanut
3rd sing. vilkutti ei vilkuttanut 3rd sing. oli vilkuttanut ei ollut vilkuttanut
1st plur. vilkutimme emme vilkuttaneet 1st plur. olimme vilkuttaneet emme olleet vilkuttaneet
2nd plur. vilkutitte ette vilkuttaneet 2nd plur. olitte vilkuttaneet ette olleet vilkuttaneet
3rd plur. vilkuttivat eivät vilkuttaneet 3rd plur. olivat vilkuttaneet eivät olleet vilkuttaneet
passive vilkutettiin ei vilkutettu passive oli vilkutettu ei ollut vilkutettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vilkuttaisin en vilkuttaisi 1st sing. olisin vilkuttanut en olisi vilkuttanut
2nd sing. vilkuttaisit et vilkuttaisi 2nd sing. olisit vilkuttanut et olisi vilkuttanut
3rd sing. vilkuttaisi ei vilkuttaisi 3rd sing. olisi vilkuttanut ei olisi vilkuttanut
1st plur. vilkuttaisimme emme vilkuttaisi 1st plur. olisimme vilkuttaneet emme olisi vilkuttaneet
2nd plur. vilkuttaisitte ette vilkuttaisi 2nd plur. olisitte vilkuttaneet ette olisi vilkuttaneet
3rd plur. vilkuttaisivat eivät vilkuttaisi 3rd plur. olisivat vilkuttaneet eivät olisi vilkuttaneet
passive vilkutettaisiin ei vilkutettaisi passive olisi vilkutettu ei olisi vilkutettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. vilkuta älä vilkuta 2nd sing. — —
3rd sing. vilkuttakoon älköön vilkuttako 3rd sing. olkoon vilkuttanut älköön olko vilkuttanut
1st plur. vilkuttakaamme älkäämme vilkuttako 1st plur. — —
2nd plur. vilkuttakaa älkää vilkuttako 2nd plur. — —
3rd plur. vilkuttakoot älkööt vilkuttako 3rd plur. olkoot vilkuttaneet älkööt olko vilkuttaneet
passive vilkutettakoon älköön vilkutettako passive olkoon vilkutettu älköön olko vilkutettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vilkuttanen en vilkuttane 1st sing. lienen vilkuttanut en liene vilkuttanut
2nd sing. vilkuttanet et vilkuttane 2nd sing. lienet vilkuttanut et liene vilkuttanut
3rd sing. vilkuttanee ei vilkuttane 3rd sing. lienee vilkuttanut ei liene vilkuttanut
1st plur. vilkuttanemme emme vilkuttane 1st plur. lienemme vilkuttaneet emme liene vilkuttaneet
2nd plur. vilkuttanette ette vilkuttane 2nd plur. lienette vilkuttaneet ette liene vilkuttaneet
3rd plur. vilkuttanevat eivät vilkuttane 3rd plur. lienevät vilkuttaneet eivät liene vilkuttaneet
passive vilkutettaneen ei vilkutettane passive lienee vilkutettu ei liene vilkutettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st vilkuttaa present vilkuttava vilkutettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vilkuttaakseni vilkuttaaksemme
2nd vilkuttaaksesi vilkuttaaksenne
3rd vilkuttaakseen
vilkuttaaksensa
past vilkuttanut vilkutettu
2nd inessive2 vilkuttaessa vilkutettaessa agent4 vilkuttama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vilkuttaessani vilkuttaessamme
2nd vilkuttaessasi vilkuttaessanne
3rd vilkuttaessaan
vilkuttaessansa
negative vilkuttamaton
instructive vilkuttaen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form vilkuttaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd inessive vilkuttamassa —
elative vilkuttamasta —
illative vilkuttamaan —
adessive vilkuttamalla —
abessive vilkuttamatta —
instructive vilkuttaman vilkutettaman
4th3 verbal noun vilkuttaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vilkuttamaisillani vilkuttamaisillamme
2nd vilkuttamaisillasi vilkuttamaisillanne
3rd vilkuttamaisillaan
vilkuttamaisillansa

Derived terms

Further reading

Ingrian

Etymology

From vilkkaa (“to flash”) +‎ -uttaa. Akin to Finnish vilkuttaa.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈʋilkutːɑː/, [ˈʋiɫkətːɑ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈʋilkutːɑː/, [ˈʋiɫɡ̊utːɑː]
  • Rhymes: -ilkutːɑː
  • Hyphenation: vil‧kut‧taa

Verb

vilkuttaa

  1. (transitive, usually atelic) to flash (cause to flash)

Conjugation

Conjugation of vilkuttaa (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vilkutan en vilkuta 1st singular oon vilkuttant, oon vilkuttanut en oo vilkuttant, en oo vilkuttanut
2nd singular vilkutat et vilkuta 2nd singular oot vilkuttant, oot vilkuttanut et oo vilkuttant, et oo vilkuttanut
3rd singular vilkuttaa ei vilkuta 3rd singular ono vilkuttant, ono vilkuttanut ei oo vilkuttant, ei oo vilkuttanut
1st plural vilkutamma emmä vilkuta 1st plural oomma vilkuttanneet emmä oo vilkuttanneet
2nd plural vilkutatta että vilkuta 2nd plural ootta vilkuttanneet että oo vilkuttanneet
3rd plural vilkuttaat1), vilkuttavat2), vilkutettaa evät vilkuta, ei vilkuteta 3rd plural ovat vilkuttanneet evät oo vilkuttanneet, ei oo vilkutettu
impersonal vilkutettaa ei vilkuteta impersonal ono vilkutettu ei oo vilkutettu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular vilkutin en vilkuttant, en vilkuttanut 1st singular olin vilkuttant, olin vilkuttanut en olt vilkuttant, en olt vilkuttanut
2nd singular vilkutit et vilkuttant, et vilkuttanut 2nd singular olit vilkuttant, olit vilkuttanut et olt vilkuttant, et olt vilkuttanut
3rd singular vilkutti ei vilkuttant, ei vilkuttanut 3rd singular oli vilkuttant, oli vilkuttanut ei olt vilkuttant, ei olt vilkuttanut
1st plural vilkutimma emmä vilkuttanneet 1st plural olimma vilkuttanneet emmä olleet vilkuttanneet
2nd plural vilkutitta että vilkuttanneet 2nd plural olitta vilkuttanneet että olleet vilkuttanneet
3rd plural vilkuttiit1), vilkuttivat2), vilkutettii evät vilkuttanneet, ei vilkutettu 3rd plural olivat vilkuttanneet evät olleet vilkuttanneet, ei olt vilkutettu
impersonal vilkutettii ei vilkutettu impersonal oli vilkutettu ei olt vilkutettu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vilkuttaisin en vilkuttais 1st singular olisin vilkuttant, olisin vilkuttanut en olis vilkuttant, en olis vilkuttanut
2nd singular vilkuttaisit, vilkuttaist1) et vilkuttais 2nd singular olisit vilkuttant, olisit vilkuttanut et olis vilkuttant, et olis vilkuttanut
3rd singular vilkuttais ei vilkuttais 3rd singular olis vilkuttant, olis vilkuttanut ei olis vilkuttant, ei olis vilkuttanut
1st plural vilkuttaisimma emmä vilkuttais 1st plural olisimma vilkuttanneet emmä olis vilkuttanneet
2nd plural vilkuttaisitta että vilkuttais 2nd plural olisitta vilkuttanneet että olis vilkuttanneet
3rd plural vilkuttaisiit1), vilkuttaisivat2), vilkutettais evät vilkuttais, ei vilkutettais 3rd plural olisivat vilkuttanneet evät olis vilkuttanneet, ei olis vilkutettu
impersonal vilkutettais ei vilkutettais impersonal olis vilkutettu ei olis vilkutettu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular vilkuta elä vilkuta 2nd singular oo vilkuttant, oo vilkuttanut elä oo vilkuttant, elä oo vilkuttanut
3rd singular vilkuttakkoo elköö vilkuttako 3rd singular olkoo vilkuttant, olkoo vilkuttanut elköö olko vilkuttant, elköö olko vilkuttanut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural vilkuttakkaa elkää vilkuttako 2nd plural olkaa vilkuttanneet elkää olko vilkuttanneet
3rd plural vilkuttakkoot elkööt vilkuttako, elköö vilkutettako 3rd plural olkoot vilkuttanneet elkööt olko vilkuttanneet, elköö olko vilkutettu
impersonal vilkutettakoo elköö vilkutettako impersonal olkoo vilkutettu elköö olko vilkutettu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular vilkuttanen en vilkuttane
2nd singular vilkuttanet et vilkuttane
3rd singular vilkuttannoo ei vilkuttane
1st plural vilkuttanemma emmä vilkuttane
2nd plural vilkuttanetta että vilkuttane
3rd plural vilkuttannoot evät vilkuttane, ei vilkutettane
impersonal vilkutettanoo ei vilkutettane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st vilkuttaa present vilkuttava vilkutettava
2nd inessive vilkuttaes past vilkuttant, vilkuttanut vilkutettu
instructive vilkuttaen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (vilkuttakkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative vilkuttammaa
inessive vilkuttamas
elative vilkuttamast
abessive vilkuttamata
4th nominative vilkuttamiin
partitive vilkuttamista, vilkuttamist

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 666
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.