vilkkaa

Finnish

Etymology

Probably from a genitive or instructive singular form of vilkas, with the final -n dropped in many dialects.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋilkːɑː/, [ˈʋilkːɑ̝ː]
  • Rhymes: -ilkːɑː
  • Syllabification(key): vilk‧kaa
  • Hyphenation(key): vilk‧kaa

Adverb

vilkkaa

  1. only used in kiireen vilkkaa

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology 1

From Proto-Finnic *vilkkadak, of sound-symbolic origin. Cognates include Finnish vilkkua and Karelian vilkkua.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈʋilkːɑː/, [ˈʋiɫkːɑ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈʋilkːɑː/, [ˈʋiɫkːɑː]
  • Rhymes: -ilkːɑː
  • Hyphenation: vilk‧kaa

Verb

vilkkaa

  1. (intransitive) to flash, blink
Conjugation
Conjugation of vilkkaa (type 2/kirjuttaa, kk-k gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vilkan en vilka 1st singular oon vilkkant, oon vilkkanut en oo vilkkant, en oo vilkkanut
2nd singular vilkat et vilka 2nd singular oot vilkkant, oot vilkkanut et oo vilkkant, et oo vilkkanut
3rd singular vilkkaa ei vilka 3rd singular ono vilkkant, ono vilkkanut ei oo vilkkant, ei oo vilkkanut
1st plural vilkamma emmä vilka 1st plural oomma vilkkaneet emmä oo vilkkaneet
2nd plural vilkatta että vilka 2nd plural ootta vilkkaneet että oo vilkkaneet
3rd plural vilkkaat1), vilkkavat2), vilketaa evät vilka, ei vilketa 3rd plural ovat vilkkaneet evät oo vilkkaneet, ei oo vilkettu
impersonal vilketaa ei vilketa impersonal ono vilkettu ei oo vilkettu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular vilkin en vilkkant, en vilkkanut 1st singular olin vilkkant, olin vilkkanut en olt vilkkant, en olt vilkkanut
2nd singular vilkit et vilkkant, et vilkkanut 2nd singular olit vilkkant, olit vilkkanut et olt vilkkant, et olt vilkkanut
3rd singular vilkki ei vilkkant, ei vilkkanut 3rd singular oli vilkkant, oli vilkkanut ei olt vilkkant, ei olt vilkkanut
1st plural vilkimma emmä vilkkaneet 1st plural olimma vilkkaneet emmä olleet vilkkaneet
2nd plural vilkitta että vilkkaneet 2nd plural olitta vilkkaneet että olleet vilkkaneet
3rd plural vilkkiit1), vilkkivat2), vilkettii evät vilkkaneet, ei vilkettu 3rd plural olivat vilkkaneet evät olleet vilkkaneet, ei olt vilkettu
impersonal vilkettii ei vilkettu impersonal oli vilkettu ei olt vilkettu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular vilkkaisin en vilkkais 1st singular olisin vilkkant, olisin vilkkanut en olis vilkkant, en olis vilkkanut
2nd singular vilkkaisit, vilkkaist1) et vilkkais 2nd singular olisit vilkkant, olisit vilkkanut et olis vilkkant, et olis vilkkanut
3rd singular vilkkais ei vilkkais 3rd singular olis vilkkant, olis vilkkanut ei olis vilkkant, ei olis vilkkanut
1st plural vilkkaisimma emmä vilkkais 1st plural olisimma vilkkaneet emmä olis vilkkaneet
2nd plural vilkkaisitta että vilkkais 2nd plural olisitta vilkkaneet että olis vilkkaneet
3rd plural vilkkaisiit1), vilkkaisivat2), vilkettais evät vilkkais, ei vilkettais 3rd plural olisivat vilkkaneet evät olis vilkkaneet, ei olis vilkettu
impersonal vilkettais ei vilkettais impersonal olis vilkettu ei olis vilkettu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular vilka elä vilka 2nd singular oo vilkkant, oo vilkkanut elä oo vilkkant, elä oo vilkkanut
3rd singular vilkkakoo elköö vilkkako 3rd singular olkoo vilkkant, olkoo vilkkanut elköö olko vilkkant, elköö olko vilkkanut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural vilkkakaa elkää vilkkako 2nd plural olkaa vilkkaneet elkää olko vilkkaneet
3rd plural vilkkakoot elkööt vilkkako, elköö vilkettako 3rd plural olkoot vilkkaneet elkööt olko vilkkaneet, elköö olko vilkettu
impersonal vilkettakkoo elköö vilkettako impersonal olkoo vilkettu elköö olko vilkettu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular vilkkanen en vilkkane
2nd singular vilkkanet et vilkkane
3rd singular vilkkanoo ei vilkkane
1st plural vilkkanemma emmä vilkkane
2nd plural vilkkanetta että vilkkane
3rd plural vilkkanoot evät vilkkane, ei vilkettane
impersonal vilkettannoo ei vilkettane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st vilkkaa present vilkkava vilkettava
2nd inessive vilkkajees past vilkkant, vilkkanut vilkettu
instructive vilkkaen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (vilkkakaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative vilkkamaa
inessive vilkkamaas
elative vilkkamast
abessive vilkkamata
4th nominative vilkkamiin
partitive vilkkamista, vilkkamist
Derived terms

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈʋilkːɑː/, [ˈʋiɫkːɑ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈʋilkːɑː/, [ˈʋiɫkːɑː]
  • Rhymes: -ilkːɑː
  • Hyphenation: vilk‧kaa

Noun

vilkkaa

  1. inflection of vilkka:
    1. partitive singular
    2. illative singular

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 667
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.