virike

Finnish

Etymology

vir- +‎ -ike

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋirikeˣ/, [ˈʋirik̟e̞(ʔ)]
  • Rhymes: -irike
  • Syllabification(key): vi‧ri‧ke
  • Hyphenation(key): vi‧ri‧ke

Noun

virike

  1. stimulus
  2. incentive

Declension

Inflection of virike (Kotus type 48*A/hame, kk-k gradation)
nominative virike virikkeet
genitive virikkeen virikkeiden
virikkeitten
partitive virikettä virikkeitä
illative virikkeeseen virikkeisiin
virikkeihin
singular plural
nominative virike virikkeet
accusative nom. virike virikkeet
gen. virikkeen
genitive virikkeen virikkeiden
virikkeitten
partitive virikettä virikkeitä
inessive virikkeessä virikkeissä
elative virikkeestä virikkeistä
illative virikkeeseen virikkeisiin
virikkeihin
adessive virikkeellä virikkeillä
ablative virikkeeltä virikkeiltä
allative virikkeelle virikkeille
essive virikkeenä virikkeinä
translative virikkeeksi virikkeiksi
abessive virikkeettä virikkeittä
instructive — virikkein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of virike (Kotus type 48*A/hame, kk-k gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative virikkeeni virikkeeni
accusative nom. virikkeeni virikkeeni
gen. virikkeeni
genitive virikkeeni virikkeideni
virikkeitteni
partitive virikettäni virikkeitäni
inessive virikkeessäni virikkeissäni
elative virikkeestäni virikkeistäni
illative virikkeeseeni virikkeisiini
virikkeihini
adessive virikkeelläni virikkeilläni
ablative virikkeeltäni virikkeiltäni
allative virikkeelleni virikkeilleni
essive virikkeenäni virikkeinäni
translative virikkeekseni virikkeikseni
abessive virikkeettäni virikkeittäni
instructive — —
comitative — virikkeineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative virikkeesi virikkeesi
accusative nom. virikkeesi virikkeesi
gen. virikkeesi
genitive virikkeesi virikkeidesi
virikkeittesi
partitive virikettäsi virikkeitäsi
inessive virikkeessäsi virikkeissäsi
elative virikkeestäsi virikkeistäsi
illative virikkeeseesi virikkeisiisi
virikkeihisi
adessive virikkeelläsi virikkeilläsi
ablative virikkeeltäsi virikkeiltäsi
allative virikkeellesi virikkeillesi
essive virikkeenäsi virikkeinäsi
translative virikkeeksesi virikkeiksesi
abessive virikkeettäsi virikkeittäsi
instructive — —
comitative — virikkeinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative virikkeemme virikkeemme
accusative nom. virikkeemme virikkeemme
gen. virikkeemme
genitive virikkeemme virikkeidemme
virikkeittemme
partitive virikettämme virikkeitämme
inessive virikkeessämme virikkeissämme
elative virikkeestämme virikkeistämme
illative virikkeeseemme virikkeisiimme
virikkeihimme
adessive virikkeellämme virikkeillämme
ablative virikkeeltämme virikkeiltämme
allative virikkeellemme virikkeillemme
essive virikkeenämme virikkeinämme
translative virikkeeksemme virikkeiksemme
abessive virikkeettämme virikkeittämme
instructive — —
comitative — virikkeinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative virikkeenne virikkeenne
accusative nom. virikkeenne virikkeenne
gen. virikkeenne
genitive virikkeenne virikkeidenne
virikkeittenne
partitive virikettänne virikkeitänne
inessive virikkeessänne virikkeissänne
elative virikkeestänne virikkeistänne
illative virikkeeseenne virikkeisiinne
virikkeihinne
adessive virikkeellänne virikkeillänne
ablative virikkeeltänne virikkeiltänne
allative virikkeellenne virikkeillenne
essive virikkeenänne virikkeinänne
translative virikkeeksenne virikkeiksenne
abessive virikkeettänne virikkeittänne
instructive — —
comitative — virikkeinenne
third-person possessor
singular plural
nominative virikkeensä virikkeensä
accusative nom. virikkeensä virikkeensä
gen. virikkeensä
genitive virikkeensä virikkeidensä
virikkeittensä
partitive virikettään
virikettänsä 		virikkeitään
virikkeitänsä
inessive virikkeessään
virikkeessänsä 		virikkeissään
virikkeissänsä
elative virikkeestään
virikkeestänsä 		virikkeistään
virikkeistänsä
illative virikkeeseensä virikkeisiinsä
virikkeihinsä
adessive virikkeellään
virikkeellänsä 		virikkeillään
virikkeillänsä
ablative virikkeeltään
virikkeeltänsä 		virikkeiltään
virikkeiltänsä
allative virikkeelleen
virikkeellensä 		virikkeilleen
virikkeillensä
essive virikkeenään
virikkeenänsä 		virikkeinään
virikkeinänsä
translative virikkeekseen
virikkeeksensä 		virikkeikseen
virikkeiksensä
abessive virikkeettään
virikkeettänsä 		virikkeittään
virikkeittänsä
instructive — —
comitative — virikkeineen
virikkeinensä

Derived terms

compounds

Further reading

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.