viritin

Finnish

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋiritin/, [ˈʋirit̪in]
  • Rhymes: -iritin
  • Syllabification(key): vi‧ri‧tin
  • Hyphenation(key): vi‧ri‧tin

Etymology 1

virittää +‎ -in

Noun

viritin

  1. tuner
Declension
Inflection of viritin (Kotus type 33*C/kytkin, tt-t gradation)
nominative viritin virittimet
genitive virittimen virittimien
viritinten
partitive viritintä virittimiä
illative virittimeen virittimiin
singular plural
nominative viritin virittimet
accusative nom. viritin virittimet
gen. virittimen
genitive virittimen virittimien
viritinten
partitive viritintä virittimiä
inessive virittimessä virittimissä
elative virittimestä virittimistä
illative virittimeen virittimiin
adessive virittimellä virittimillä
ablative virittimeltä virittimiltä
allative virittimelle virittimille
essive virittimenä virittiminä
translative virittimeksi virittimiksi
abessive virittimettä virittimittä
instructive — virittimin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of viritin (Kotus type 33*C/kytkin, tt-t gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative virittimeni virittimeni
accusative nom. virittimeni virittimeni
gen. virittimeni
genitive virittimeni virittimieni
viritinteni
partitive viritintäni virittimiäni
inessive virittimessäni virittimissäni
elative virittimestäni virittimistäni
illative virittimeeni virittimiini
adessive virittimelläni virittimilläni
ablative virittimeltäni virittimiltäni
allative virittimelleni virittimilleni
essive virittimenäni virittiminäni
translative virittimekseni virittimikseni
abessive virittimettäni virittimittäni
instructive — —
comitative — virittimineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative virittimesi virittimesi
accusative nom. virittimesi virittimesi
gen. virittimesi
genitive virittimesi virittimiesi
viritintesi
partitive viritintäsi virittimiäsi
inessive virittimessäsi virittimissäsi
elative virittimestäsi virittimistäsi
illative virittimeesi virittimiisi
adessive virittimelläsi virittimilläsi
ablative virittimeltäsi virittimiltäsi
allative virittimellesi virittimillesi
essive virittimenäsi virittiminäsi
translative virittimeksesi virittimiksesi
abessive virittimettäsi virittimittäsi
instructive — —
comitative — virittiminesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative virittimemme virittimemme
accusative nom. virittimemme virittimemme
gen. virittimemme
genitive virittimemme virittimiemme
viritintemme
partitive viritintämme virittimiämme
inessive virittimessämme virittimissämme
elative virittimestämme virittimistämme
illative virittimeemme virittimiimme
adessive virittimellämme virittimillämme
ablative virittimeltämme virittimiltämme
allative virittimellemme virittimillemme
essive virittimenämme virittiminämme
translative virittimeksemme virittimiksemme
abessive virittimettämme virittimittämme
instructive — —
comitative — virittiminemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative virittimenne virittimenne
accusative nom. virittimenne virittimenne
gen. virittimenne
genitive virittimenne virittimienne
viritintenne
partitive viritintänne virittimiänne
inessive virittimessänne virittimissänne
elative virittimestänne virittimistänne
illative virittimeenne virittimiinne
adessive virittimellänne virittimillänne
ablative virittimeltänne virittimiltänne
allative virittimellenne virittimillenne
essive virittimenänne virittiminänne
translative virittimeksenne virittimiksenne
abessive virittimettänne virittimittänne
instructive — —
comitative — virittiminenne
third-person possessor
singular plural
nominative virittimensä virittimensä
accusative nom. virittimensä virittimensä
gen. virittimensä
genitive virittimensä virittimiensä
viritintensä
partitive viritintään
viritintänsä 		virittimiään
virittimiänsä
inessive virittimessään
virittimessänsä 		virittimissään
virittimissänsä
elative virittimestään
virittimestänsä 		virittimistään
virittimistänsä
illative virittimeensä virittimiinsä
adessive virittimellään
virittimellänsä 		virittimillään
virittimillänsä
ablative virittimeltään
virittimeltänsä 		virittimiltään
virittimiltänsä
allative virittimelleen
virittimellensä 		virittimilleen
virittimillensä
essive virittimenään
virittimenänsä 		virittiminään
virittiminänsä
translative virittimekseen
virittimeksensä 		virittimikseen
virittimiksensä
abessive virittimettään
virittimettänsä 		virittimittään
virittimittänsä
instructive — —
comitative — virittimineen
virittiminensä
Derived terms
compounds

Further reading

Etymology 2

Verb

viritin

  1. first-person singular past indicative of virittää
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.