virittää

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *virittädäk, equivalent to vireä +‎ -ittää. Related to Karelian viritteä, Votic virittää (Kattila) and possibly Erzya верьгедемс (veŕgedems, “to ignite”).

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋiritːæːˣ/, [ˈʋirit̪ːæː(ʔ)]
  • Rhymes: -iritːæː
  • Syllabification(key): vi‧rit‧tää
  • Hyphenation(key): vi‧rit‧tää

Verb

virittää (transitive)

  1. to tune, adjust (a device, etc.)
    1. to tune (modify a musical instrument so that it produces the correct pitches)
    2. to tune (adjust a mechanical, electric or electronic device so that it functions optimally)
      Synonym: säätää
    3. to tune (make more precise, intense, or effective)
    4. to voice (tune the pipes of an organ)
    5. to tune in (adjust the frequency of a receiver to match with that of a specific television or radio station)
      Synonym: valita (in modern devices the frequency is often adjusted automatically, the user merely "chooses")
  2. to set, arm, activate (of a trap or similar, to make ready for action)
    1. to cock (lift the cock of a firearm or crossbow, prepare a firearm or crossbow to fire)
  3. (informal) to jury-rig (create a makeshift, ad hoc solution from resources at hand)
    Synonym: säätää
  4. to light (start a fire, e.g. in a campfire)
    Synonym: sytyttää
  5. (figurative) to stimulate, excite, evoke
    virittää keskustelua ― to stimulate debate
  6. (figurative) to set (in a mood, tone, etc.)
    Stand up -koomikon täytyy osata virittää yleisö tunnelmaan.
    A stand-up comedian has to be able to get the audience in the right mood.
  7. (mathematics) to generate (act as a generator to an algebraic structure)
  8. (linear algebra) to span (generate an entire space by means of linear combinations)
  9. (physics) to excite (cause to move to a state with higher energy)

Conjugation

Inflection of virittää (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. viritän en viritä 1st sing. olen virittänyt en ole virittänyt
2nd sing. virität et viritä 2nd sing. olet virittänyt et ole virittänyt
3rd sing. virittää ei viritä 3rd sing. on virittänyt ei ole virittänyt
1st plur. viritämme emme viritä 1st plur. olemme virittäneet emme ole virittäneet
2nd plur. viritätte ette viritä 2nd plur. olette virittäneet ette ole virittäneet
3rd plur. virittävät eivät viritä 3rd plur. ovat virittäneet eivät ole virittäneet
passive viritetään ei viritetä passive on viritetty ei ole viritetty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. viritin en virittänyt 1st sing. olin virittänyt en ollut virittänyt
2nd sing. viritit et virittänyt 2nd sing. olit virittänyt et ollut virittänyt
3rd sing. viritti ei virittänyt 3rd sing. oli virittänyt ei ollut virittänyt
1st plur. viritimme emme virittäneet 1st plur. olimme virittäneet emme olleet virittäneet
2nd plur. virititte ette virittäneet 2nd plur. olitte virittäneet ette olleet virittäneet
3rd plur. virittivät eivät virittäneet 3rd plur. olivat virittäneet eivät olleet virittäneet
passive viritettiin ei viritetty passive oli viritetty ei ollut viritetty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. virittäisin en virittäisi 1st sing. olisin virittänyt en olisi virittänyt
2nd sing. virittäisit et virittäisi 2nd sing. olisit virittänyt et olisi virittänyt
3rd sing. virittäisi ei virittäisi 3rd sing. olisi virittänyt ei olisi virittänyt
1st plur. virittäisimme emme virittäisi 1st plur. olisimme virittäneet emme olisi virittäneet
2nd plur. virittäisitte ette virittäisi 2nd plur. olisitte virittäneet ette olisi virittäneet
3rd plur. virittäisivät eivät virittäisi 3rd plur. olisivat virittäneet eivät olisi virittäneet
passive viritettäisiin ei viritettäisi passive olisi viritetty ei olisi viritetty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. viritä älä viritä 2nd sing. — —
3rd sing. virittäköön älköön virittäkö 3rd sing. olkoon virittänyt älköön olko virittänyt
1st plur. virittäkäämme älkäämme virittäkö 1st plur. — —
2nd plur. virittäkää älkää virittäkö 2nd plur. — —
3rd plur. virittäkööt älkööt virittäkö 3rd plur. olkoot virittäneet älkööt olko virittäneet
passive viritettäköön älköön viritettäkö passive olkoon viritetty älköön olko viritetty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. virittänen en virittäne 1st sing. lienen virittänyt en liene virittänyt
2nd sing. virittänet et virittäne 2nd sing. lienet virittänyt et liene virittänyt
3rd sing. virittänee ei virittäne 3rd sing. lienee virittänyt ei liene virittänyt
1st plur. virittänemme emme virittäne 1st plur. lienemme virittäneet emme liene virittäneet
2nd plur. virittänette ette virittäne 2nd plur. lienette virittäneet ette liene virittäneet
3rd plur. virittänevät eivät virittäne 3rd plur. lienevät virittäneet eivät liene virittäneet
passive viritettäneen ei viritettäne passive lienee viritetty ei liene viritetty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st virittää present virittävä viritettävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st virittääkseni virittääksemme
2nd virittääksesi virittääksenne
3rd virittääkseen
virittääksensä
past virittänyt viritetty
2nd inessive2 virittäessä viritettäessä agent4 virittämä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st virittäessäni virittäessämme
2nd virittäessäsi virittäessänne
3rd virittäessään
virittäessänsä
negative virittämätön
instructive virittäen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.

* The third-person singular indicative form virittää does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd inessive virittämässä —
elative virittämästä —
illative virittämään —
adessive virittämällä —
abessive virittämättä —
instructive virittämän viritettämän
4th3 verbal noun virittäminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st virittämäisilläni virittämäisillämme
2nd virittämäisilläsi virittämäisillänne
3rd virittämäisillään
virittämäisillänsä

Derived terms

compounds

Further reading

Anagrams

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *virittädäk. Cognates include Finnish virittää and Veps viritada.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈʋiritːæː/, [ˈʋiritːæ]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈʋiritːæː/, [ˈʋiritːæː]
  • Rhymes: -iritːæː
  • Hyphenation: vi‧rit‧tää

Verb

virittää

  1. (transitive) to light

Conjugation

Conjugation of virittää (type 2/kirjuttaa, tt-t gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular viritän en viritä 1st singular oon virittänt, oon virittänyt en oo virittänt, en oo virittänyt
2nd singular virität et viritä 2nd singular oot virittänt, oot virittänyt et oo virittänt, et oo virittänyt
3rd singular virittää ei viritä 3rd singular ono virittänt, ono virittänyt ei oo virittänt, ei oo virittänyt
1st plural viritämmä emmä viritä 1st plural oomma virittänneet emmä oo virittänneet
2nd plural viritättä että viritä 2nd plural ootta virittänneet että oo virittänneet
3rd plural virittäät1), virittävät2), viritettää evät viritä, ei viritetä 3rd plural ovat virittänneet evät oo virittänneet, ei oo viritetty
impersonal viritettää ei viritetä impersonal ono viritetty ei oo viritetty
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular viritin en virittänt, en virittänyt 1st singular olin virittänt, olin virittänyt en olt virittänt, en olt virittänyt
2nd singular viritit et virittänt, et virittänyt 2nd singular olit virittänt, olit virittänyt et olt virittänt, et olt virittänyt
3rd singular viritti ei virittänt, ei virittänyt 3rd singular oli virittänt, oli virittänyt ei olt virittänt, ei olt virittänyt
1st plural viritimmä emmä virittänneet 1st plural olimma virittänneet emmä olleet virittänneet
2nd plural viritittä että virittänneet 2nd plural olitta virittänneet että olleet virittänneet
3rd plural virittiit1), virittivät2), viritettii evät virittänneet, ei viritetty 3rd plural olivat virittänneet evät olleet virittänneet, ei olt viritetty
impersonal viritettii ei viritetty impersonal oli viritetty ei olt viritetty
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular virittäisin en virittäis 1st singular olisin virittänt, olisin virittänyt en olis virittänt, en olis virittänyt
2nd singular virittäisit, virittäist1) et virittäis 2nd singular olisit virittänt, olisit virittänyt et olis virittänt, et olis virittänyt
3rd singular virittäis ei virittäis 3rd singular olis virittänt, olis virittänyt ei olis virittänt, ei olis virittänyt
1st plural virittäisimmä emmä virittäis 1st plural olisimma virittänneet emmä olis virittänneet
2nd plural virittäisittä että virittäis 2nd plural olisitta virittänneet että olis virittänneet
3rd plural virittäisiit1), virittäisivät2), viritettäis evät virittäis, ei viritettäis 3rd plural olisivat virittänneet evät olis virittänneet, ei olis viritetty
impersonal viritettäis ei viritettäis impersonal olis viritetty ei olis viritetty
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular viritä elä viritä 2nd singular oo virittänt, oo virittänyt elä oo virittänt, elä oo virittänyt
3rd singular virittäkköö elköö virittäkö 3rd singular olkoo virittänt, olkoo virittänyt elköö olko virittänt, elköö olko virittänyt
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural virittäkkää elkää virittäkö 2nd plural olkaa virittänneet elkää olko virittänneet
3rd plural virittäkkööt elkööt virittäkö, elköö viritettäkö 3rd plural olkoot virittänneet elkööt olko virittänneet, elköö olko viritetty
impersonal viritettäköö elköö viritettäkö impersonal olkoo viritetty elköö olko viritetty
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular virittänen en virittäne
2nd singular virittänet et virittäne
3rd singular virittännöö ei virittäne
1st plural virittänemmä emmä virittäne
2nd plural virittänettä että virittäne
3rd plural virittännööt evät virittäne, ei viritettäne
impersonal viritettänöö ei viritettäne
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st virittää present virittävä viritettävä
2nd inessive virittäes past virittänt, virittänyt viritetty
instructive virittäen 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (virittäkkää) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative
***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential
****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative virittämmää
inessive virittämäs
elative virittämäst
abessive virittämätä
4th nominative virittämiin
partitive virittämistä, virittämist

Synonyms

Derived terms

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 669
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.