virittäminen

Finnish

Etymology

virittää +‎ -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋiritːæminen/, [ˈʋirit̪̚ˌt̪æmine̞n]
  • Rhymes: -æminen
  • Syllabification(key): vi‧rit‧tä‧mi‧nen
  • Hyphenation(key): vi‧rit‧tä‧mi‧nen

Noun

virittäminen

  1. verbal noun of virittää
    1. tuning
    2. arming, activating
    3. (mathematics, linear algebra) spanning

Declension

Inflection of virittäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative virittäminen virittämiset
genitive virittämisen virittämisten
virittämisien
partitive virittämistä virittämisiä
illative virittämiseen virittämisiin
singular plural
nominative virittäminen virittämiset
accusative nom. virittäminen virittämiset
gen. virittämisen
genitive virittämisen virittämisten
virittämisien
partitive virittämistä virittämisiä
inessive virittämisessä virittämisissä
elative virittämisestä virittämisistä
illative virittämiseen virittämisiin
adessive virittämisellä virittämisillä
ablative virittämiseltä virittämisiltä
allative virittämiselle virittämisille
essive virittämisenä virittämisinä
translative virittämiseksi virittämisiksi
abessive virittämisettä virittämisittä
instructive — virittämisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of virittäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative virittämiseni virittämiseni
accusative nom. virittämiseni virittämiseni
gen. virittämiseni
genitive virittämiseni virittämisteni
virittämisieni
partitive virittämistäni virittämisiäni
inessive virittämisessäni virittämisissäni
elative virittämisestäni virittämisistäni
illative virittämiseeni virittämisiini
adessive virittämiselläni virittämisilläni
ablative virittämiseltäni virittämisiltäni
allative virittämiselleni virittämisilleni
essive virittämisenäni virittämisinäni
translative virittämisekseni virittämisikseni
abessive virittämisettäni virittämisittäni
instructive — —
comitative — virittämisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative virittämisesi virittämisesi
accusative nom. virittämisesi virittämisesi
gen. virittämisesi
genitive virittämisesi virittämistesi
virittämisiesi
partitive virittämistäsi virittämisiäsi
inessive virittämisessäsi virittämisissäsi
elative virittämisestäsi virittämisistäsi
illative virittämiseesi virittämisiisi
adessive virittämiselläsi virittämisilläsi
ablative virittämiseltäsi virittämisiltäsi
allative virittämisellesi virittämisillesi
essive virittämisenäsi virittämisinäsi
translative virittämiseksesi virittämisiksesi
abessive virittämisettäsi virittämisittäsi
instructive — —
comitative — virittämisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative virittämisemme virittämisemme
accusative nom. virittämisemme virittämisemme
gen. virittämisemme
genitive virittämisemme virittämistemme
virittämisiemme
partitive virittämistämme virittämisiämme
inessive virittämisessämme virittämisissämme
elative virittämisestämme virittämisistämme
illative virittämiseemme virittämisiimme
adessive virittämisellämme virittämisillämme
ablative virittämiseltämme virittämisiltämme
allative virittämisellemme virittämisillemme
essive virittämisenämme virittämisinämme
translative virittämiseksemme virittämisiksemme
abessive virittämisettämme virittämisittämme
instructive — —
comitative — virittämisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative virittämisenne virittämisenne
accusative nom. virittämisenne virittämisenne
gen. virittämisenne
genitive virittämisenne virittämistenne
virittämisienne
partitive virittämistänne virittämisiänne
inessive virittämisessänne virittämisissänne
elative virittämisestänne virittämisistänne
illative virittämiseenne virittämisiinne
adessive virittämisellänne virittämisillänne
ablative virittämiseltänne virittämisiltänne
allative virittämisellenne virittämisillenne
essive virittämisenänne virittämisinänne
translative virittämiseksenne virittämisiksenne
abessive virittämisettänne virittämisittänne
instructive — —
comitative — virittämisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative virittämisensä virittämisensä
accusative nom. virittämisensä virittämisensä
gen. virittämisensä
genitive virittämisensä virittämistensä
virittämisiensä
partitive virittämistään
virittämistänsä 		virittämisiään
virittämisiänsä
inessive virittämisessään
virittämisessänsä 		virittämisissään
virittämisissänsä
elative virittämisestään
virittämisestänsä 		virittämisistään
virittämisistänsä
illative virittämiseensä virittämisiinsä
adessive virittämisellään
virittämisellänsä 		virittämisillään
virittämisillänsä
ablative virittämiseltään
virittämiseltänsä 		virittämisiltään
virittämisiltänsä
allative virittämiselleen
virittämisellensä 		virittämisilleen
virittämisillensä
essive virittämisenään
virittämisenänsä 		virittämisinään
virittämisinänsä
translative virittämisekseen
virittämiseksensä 		virittämisikseen
virittämisiksensä
abessive virittämisettään
virittämisettänsä 		virittämisittään
virittämisittänsä
instructive — —
comitative — virittämisineen
virittämisinensä

Synonyms

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.