huikaistua

Finnish

Etymology

huikaista +‎ -ua

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈhui̯kɑi̯stuɑˣ/, [ˈhui̯kɑ̝i̯s̠ˌtuɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -uɑ
  • Syllabification(key): hui‧kais‧tu‧a
  • Hyphenation(key): hui‧kais‧tua

Verb

huikaistua

  1. (intransitive) to become dazzled

Conjugation

Inflection of huikaistua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. huikaistun en huikaistu 1st sing. olen huikaistunut en ole huikaistunut
2nd sing. huikaistut et huikaistu 2nd sing. olet huikaistunut et ole huikaistunut
3rd sing. huikaistuu ei huikaistu 3rd sing. on huikaistunut ei ole huikaistunut
1st plur. huikaistumme emme huikaistu 1st plur. olemme huikaistuneet emme ole huikaistuneet
2nd plur. huikaistutte ette huikaistu 2nd plur. olette huikaistuneet ette ole huikaistuneet
3rd plur. huikaistuvat eivät huikaistu 3rd plur. ovat huikaistuneet eivät ole huikaistuneet
passive huikaistutaan ei huikaistuta passive on huikaistuttu ei ole huikaistuttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. huikaistuin en huikaistunut 1st sing. olin huikaistunut en ollut huikaistunut
2nd sing. huikaistuit et huikaistunut 2nd sing. olit huikaistunut et ollut huikaistunut
3rd sing. huikaistui ei huikaistunut 3rd sing. oli huikaistunut ei ollut huikaistunut
1st plur. huikaistuimme emme huikaistuneet 1st plur. olimme huikaistuneet emme olleet huikaistuneet
2nd plur. huikaistuitte ette huikaistuneet 2nd plur. olitte huikaistuneet ette olleet huikaistuneet
3rd plur. huikaistuivat eivät huikaistuneet 3rd plur. olivat huikaistuneet eivät olleet huikaistuneet
passive huikaistuttiin ei huikaistuttu passive oli huikaistuttu ei ollut huikaistuttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. huikaistuisin en huikaistuisi 1st sing. olisin huikaistunut en olisi huikaistunut
2nd sing. huikaistuisit et huikaistuisi 2nd sing. olisit huikaistunut et olisi huikaistunut
3rd sing. huikaistuisi ei huikaistuisi 3rd sing. olisi huikaistunut ei olisi huikaistunut
1st plur. huikaistuisimme emme huikaistuisi 1st plur. olisimme huikaistuneet emme olisi huikaistuneet
2nd plur. huikaistuisitte ette huikaistuisi 2nd plur. olisitte huikaistuneet ette olisi huikaistuneet
3rd plur. huikaistuisivat eivät huikaistuisi 3rd plur. olisivat huikaistuneet eivät olisi huikaistuneet
passive huikaistuttaisiin ei huikaistuttaisi passive olisi huikaistuttu ei olisi huikaistuttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. huikaistu älä huikaistu 2nd sing. — —
3rd sing. huikaistukoon älköön huikaistuko 3rd sing. olkoon huikaistunut älköön olko huikaistunut
1st plur. huikaistukaamme älkäämme huikaistuko 1st plur. — —
2nd plur. huikaistukaa älkää huikaistuko 2nd plur. — —
3rd plur. huikaistukoot älkööt huikaistuko 3rd plur. olkoot huikaistuneet älkööt olko huikaistuneet
passive huikaistuttakoon älköön huikaistuttako passive olkoon huikaistuttu älköön olko huikaistuttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. huikaistunen en huikaistune 1st sing. lienen huikaistunut en liene huikaistunut
2nd sing. huikaistunet et huikaistune 2nd sing. lienet huikaistunut et liene huikaistunut
3rd sing. huikaistunee ei huikaistune 3rd sing. lienee huikaistunut ei liene huikaistunut
1st plur. huikaistunemme emme huikaistune 1st plur. lienemme huikaistuneet emme liene huikaistuneet
2nd plur. huikaistunette ette huikaistune 2nd plur. lienette huikaistuneet ette liene huikaistuneet
3rd plur. huikaistunevat eivät huikaistune 3rd plur. lienevät huikaistuneet eivät liene huikaistuneet
passive huikaistuttaneen ei huikaistuttane passive lienee huikaistuttu ei liene huikaistuttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st huikaistua present huikaistuva huikaistuttava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st huikaistuakseni huikaistuaksemme
2nd huikaistuaksesi huikaistuaksenne
3rd huikaistuakseen
huikaistuaksensa
past huikaistunut huikaistuttu
2nd inessive2 huikaistuessa huikaistuttaessa agent4 huikaistuma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st huikaistuessani huikaistuessamme
2nd huikaistuessasi huikaistuessanne
3rd huikaistuessaan
huikaistuessansa
negative huikaistumaton
instructive huikaistuen —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive huikaistumassa —
elative huikaistumasta —
illative huikaistumaan —
adessive huikaistumalla —
abessive huikaistumatta —
instructive huikaistuman huikaistuttaman
4th3 verbal noun huikaistuminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st huikaistumaisillani huikaistumaisillamme
2nd huikaistumaisillasi huikaistumaisillanne
3rd huikaistumaisillaan
huikaistumaisillansa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.