hyväntaholliin

Ingrian

Etymology

From hyvän (of good) +‎ tahto (wish) +‎ -lliin.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈhyʋænˌtɑholːine/, [ˈhyʋænˌtɑho̞lʲˌlʲine̞]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈhyʋænˌtɑholːiːn/, [ˈhyʋænˌd̥ɑho̞lːiːn]
  • Rhymes: -ine, -ɑholːiːn
  • Hyphenation: hy‧vän‧ta‧hol‧liin

Adjective

hyväntaholliin (comparative hyväntahollisemp)

  1. well-mannered

Declension

Declension of hyväntaholliin (type 1/jokahiin, no gradation)
singular plural
nominative hyväntaholliin hyväntaholliset
genitive hyväntahollisen hyväntahollissiin
partitive hyväntahollista, hyväntahollist hyväntahollissia
illative hyväntahollissee hyväntahollissii
inessive hyväntahollises hyväntahollisis
elative hyväntahollisest hyväntahollisist
allative hyväntaholliselle hyväntahollisille
adessive hyväntahollisel hyväntahollisil
ablative hyväntaholliselt hyväntahollisilt
translative hyväntaholliseks hyväntahollisiks
essive hyväntahollisenna, hyväntahollisseen hyväntahollisinna, hyväntahollissiin
exessive1) hyväntahollisent hyväntahollisint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 567