kiintiä

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *kintedä. Cognates include Finnish kiinteä.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkiːntiæ/, [ˈkiːntʲe̞]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkiːntiæ/, [ˈkiːntiæ]
  • Rhymes: -iːnteː, -iːntiæ
  • Hyphenation: kiin‧ti‧ä

Adjective

kiintiä (comparative kiintiämp)

  1. tight

Declension

Declension of kiintiä (type 3/kana, no gradation)
singular plural
nominative kiintiä kiintiät
genitive kiintiän kiintiöin
partitive kiintiää kiintiöjä
illative kiintiää kiintiöihe
inessive kiintiääs kiintiöis
elative kiintiäst kiintiöist
allative kiintiälle kiintiöille
adessive kiintiääl kiintiöil
ablative kiintiält kiintiöilt
translative kiintiäks kiintiöiks
essive kiintiännä, kiintiään kiintiöinnä, kiintiöin
exessive1) kiintiänt kiintiöint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 174
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.