oikeustapahtuma

Finnish

Etymology

oikeus +‎ tapahtuma

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈoi̯keusˌtɑpɑhtumɑ/, [ˈo̞i̯k̟e̞us̠ˌtɑ̝pɑ̝hˌt̪umɑ̝]
  • Rhymes: -umɑ
  • Syllabification(key): oi‧ke‧us‧ta‧pah‧tu‧ma
  • Hyphenation(key): oi‧keus‧tapah‧tu‧ma

Noun

oikeustapahtuma

  1. (law) a decision with legal consequences

Declension

Inflection of oikeustapahtuma (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative oikeustapahtuma oikeustapahtumat
genitive oikeustapahtuman oikeustapahtumien
partitive oikeustapahtumaa oikeustapahtumia
illative oikeustapahtumaan oikeustapahtumiin
singular plural
nominative oikeustapahtuma oikeustapahtumat
accusative nom. oikeustapahtuma oikeustapahtumat
gen. oikeustapahtuman
genitive oikeustapahtuman oikeustapahtumien
oikeustapahtumain rare
partitive oikeustapahtumaa oikeustapahtumia
inessive oikeustapahtumassa oikeustapahtumissa
elative oikeustapahtumasta oikeustapahtumista
illative oikeustapahtumaan oikeustapahtumiin
adessive oikeustapahtumalla oikeustapahtumilla
ablative oikeustapahtumalta oikeustapahtumilta
allative oikeustapahtumalle oikeustapahtumille
essive oikeustapahtumana oikeustapahtumina
translative oikeustapahtumaksi oikeustapahtumiksi
abessive oikeustapahtumatta oikeustapahtumitta
instructive — oikeustapahtumin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of oikeustapahtuma (Kotus type 10/koira, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative oikeustapahtumani oikeustapahtumani
accusative nom. oikeustapahtumani oikeustapahtumani
gen. oikeustapahtumani
genitive oikeustapahtumani oikeustapahtumieni
oikeustapahtumaini rare
partitive oikeustapahtumaani oikeustapahtumiani
inessive oikeustapahtumassani oikeustapahtumissani
elative oikeustapahtumastani oikeustapahtumistani
illative oikeustapahtumaani oikeustapahtumiini
adessive oikeustapahtumallani oikeustapahtumillani
ablative oikeustapahtumaltani oikeustapahtumiltani
allative oikeustapahtumalleni oikeustapahtumilleni
essive oikeustapahtumanani oikeustapahtuminani
translative oikeustapahtumakseni oikeustapahtumikseni
abessive oikeustapahtumattani oikeustapahtumittani
instructive — —
comitative — oikeustapahtumineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative oikeustapahtumasi oikeustapahtumasi
accusative nom. oikeustapahtumasi oikeustapahtumasi
gen. oikeustapahtumasi
genitive oikeustapahtumasi oikeustapahtumiesi
oikeustapahtumaisi rare
partitive oikeustapahtumaasi oikeustapahtumiasi
inessive oikeustapahtumassasi oikeustapahtumissasi
elative oikeustapahtumastasi oikeustapahtumistasi
illative oikeustapahtumaasi oikeustapahtumiisi
adessive oikeustapahtumallasi oikeustapahtumillasi
ablative oikeustapahtumaltasi oikeustapahtumiltasi
allative oikeustapahtumallesi oikeustapahtumillesi
essive oikeustapahtumanasi oikeustapahtuminasi
translative oikeustapahtumaksesi oikeustapahtumiksesi
abessive oikeustapahtumattasi oikeustapahtumittasi
instructive — —
comitative — oikeustapahtuminesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative oikeustapahtumamme oikeustapahtumamme
accusative nom. oikeustapahtumamme oikeustapahtumamme
gen. oikeustapahtumamme
genitive oikeustapahtumamme oikeustapahtumiemme
oikeustapahtumaimme rare
partitive oikeustapahtumaamme oikeustapahtumiamme
inessive oikeustapahtumassamme oikeustapahtumissamme
elative oikeustapahtumastamme oikeustapahtumistamme
illative oikeustapahtumaamme oikeustapahtumiimme
adessive oikeustapahtumallamme oikeustapahtumillamme
ablative oikeustapahtumaltamme oikeustapahtumiltamme
allative oikeustapahtumallemme oikeustapahtumillemme
essive oikeustapahtumanamme oikeustapahtuminamme
translative oikeustapahtumaksemme oikeustapahtumiksemme
abessive oikeustapahtumattamme oikeustapahtumittamme
instructive — —
comitative — oikeustapahtuminemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative oikeustapahtumanne oikeustapahtumanne
accusative nom. oikeustapahtumanne oikeustapahtumanne
gen. oikeustapahtumanne
genitive oikeustapahtumanne oikeustapahtumienne
oikeustapahtumainne rare
partitive oikeustapahtumaanne oikeustapahtumianne
inessive oikeustapahtumassanne oikeustapahtumissanne
elative oikeustapahtumastanne oikeustapahtumistanne
illative oikeustapahtumaanne oikeustapahtumiinne
adessive oikeustapahtumallanne oikeustapahtumillanne
ablative oikeustapahtumaltanne oikeustapahtumiltanne
allative oikeustapahtumallenne oikeustapahtumillenne
essive oikeustapahtumananne oikeustapahtuminanne
translative oikeustapahtumaksenne oikeustapahtumiksenne
abessive oikeustapahtumattanne oikeustapahtumittanne
instructive — —
comitative — oikeustapahtuminenne
third-person possessor
singular plural
nominative oikeustapahtumansa oikeustapahtumansa
accusative nom. oikeustapahtumansa oikeustapahtumansa
gen. oikeustapahtumansa
genitive oikeustapahtumansa oikeustapahtumiensa
oikeustapahtumainsa rare
partitive oikeustapahtumaansa oikeustapahtumiaan
oikeustapahtumiansa
inessive oikeustapahtumassaan
oikeustapahtumassansa 		oikeustapahtumissaan
oikeustapahtumissansa
elative oikeustapahtumastaan
oikeustapahtumastansa 		oikeustapahtumistaan
oikeustapahtumistansa
illative oikeustapahtumaansa oikeustapahtumiinsa
adessive oikeustapahtumallaan
oikeustapahtumallansa 		oikeustapahtumillaan
oikeustapahtumillansa
ablative oikeustapahtumaltaan
oikeustapahtumaltansa 		oikeustapahtumiltaan
oikeustapahtumiltansa
allative oikeustapahtumalleen
oikeustapahtumallensa 		oikeustapahtumilleen
oikeustapahtumillensa
essive oikeustapahtumanaan
oikeustapahtumanansa 		oikeustapahtuminaan
oikeustapahtuminansa
translative oikeustapahtumakseen
oikeustapahtumaksensa 		oikeustapahtumikseen
oikeustapahtumiksensa
abessive oikeustapahtumattaan
oikeustapahtumattansa 		oikeustapahtumittaan
oikeustapahtumittansa
instructive — —
comitative — oikeustapahtumineen
oikeustapahtuminensa

Further reading

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.