Finnish
Etymology
oppi (“study”) + kirja (“book”). Coined by Finnish linguist and author Reinhold von Becker in 1824.
Pronunciation
- IPA(key): /ˈopːiˌkirjɑ/, [ˈo̞pːiˌk̟irjɑ̝]
- Rhymes: -irjɑ
- Syllabification(key): op‧pi‧kir‧ja
- Hyphenation(key): oppi‧kirja
Noun
oppikirja
- textbook, coursebook (formal manual of instruction)
Declension
| Inflection of oppikirja (Kotus type 9/kala, no gradation)
|
| nominative
|
oppikirja
|
oppikirjat
|
| genitive
|
oppikirjan
|
oppikirjojen
|
| partitive
|
oppikirjaa
|
oppikirjoja
|
| illative
|
oppikirjaan
|
oppikirjoihin
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
oppikirja
|
oppikirjat
|
| accusative
|
nom.
|
oppikirja
|
oppikirjat
|
| gen.
|
oppikirjan
|
| genitive
|
oppikirjan
|
oppikirjojen
oppikirjain rare
|
| partitive
|
oppikirjaa
|
oppikirjoja
|
| inessive
|
oppikirjassa
|
oppikirjoissa
|
| elative
|
oppikirjasta
|
oppikirjoista
|
| illative
|
oppikirjaan
|
oppikirjoihin
|
| adessive
|
oppikirjalla
|
oppikirjoilla
|
| ablative
|
oppikirjalta
|
oppikirjoilta
|
| allative
|
oppikirjalle
|
oppikirjoille
|
| essive
|
oppikirjana
|
oppikirjoina
|
| translative
|
oppikirjaksi
|
oppikirjoiksi
|
| abessive
|
oppikirjatta
|
oppikirjoitta
|
| instructive
|
—
|
oppikirjoin
|
| comitative
|
See the possessive forms below.
|
| first-person singular possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
oppikirjani
|
oppikirjani
|
| accusative
|
nom.
|
oppikirjani
|
oppikirjani
|
| gen.
|
oppikirjani
|
| genitive
|
oppikirjani
|
oppikirjojeni
oppikirjaini rare
|
| partitive
|
oppikirjaani
|
oppikirjojani
|
| inessive
|
oppikirjassani
|
oppikirjoissani
|
| elative
|
oppikirjastani
|
oppikirjoistani
|
| illative
|
oppikirjaani
|
oppikirjoihini
|
| adessive
|
oppikirjallani
|
oppikirjoillani
|
| ablative
|
oppikirjaltani
|
oppikirjoiltani
|
| allative
|
oppikirjalleni
|
oppikirjoilleni
|
| essive
|
oppikirjanani
|
oppikirjoinani
|
| translative
|
oppikirjakseni
|
oppikirjoikseni
|
| abessive
|
oppikirjattani
|
oppikirjoittani
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
oppikirjoineni
|
| second-person singular possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
oppikirjasi
|
oppikirjasi
|
| accusative
|
nom.
|
oppikirjasi
|
oppikirjasi
|
| gen.
|
oppikirjasi
|
| genitive
|
oppikirjasi
|
oppikirjojesi
oppikirjaisi rare
|
| partitive
|
oppikirjaasi
|
oppikirjojasi
|
| inessive
|
oppikirjassasi
|
oppikirjoissasi
|
| elative
|
oppikirjastasi
|
oppikirjoistasi
|
| illative
|
oppikirjaasi
|
oppikirjoihisi
|
| adessive
|
oppikirjallasi
|
oppikirjoillasi
|
| ablative
|
oppikirjaltasi
|
oppikirjoiltasi
|
| allative
|
oppikirjallesi
|
oppikirjoillesi
|
| essive
|
oppikirjanasi
|
oppikirjoinasi
|
| translative
|
oppikirjaksesi
|
oppikirjoiksesi
|
| abessive
|
oppikirjattasi
|
oppikirjoittasi
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
oppikirjoinesi
|
| first-person plural possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
oppikirjamme
|
oppikirjamme
|
| accusative
|
nom.
|
oppikirjamme
|
oppikirjamme
|
| gen.
|
oppikirjamme
|
| genitive
|
oppikirjamme
|
oppikirjojemme
oppikirjaimme rare
|
| partitive
|
oppikirjaamme
|
oppikirjojamme
|
| inessive
|
oppikirjassamme
|
oppikirjoissamme
|
| elative
|
oppikirjastamme
|
oppikirjoistamme
|
| illative
|
oppikirjaamme
|
oppikirjoihimme
|
| adessive
|
oppikirjallamme
|
oppikirjoillamme
|
| ablative
|
oppikirjaltamme
|
oppikirjoiltamme
|
| allative
|
oppikirjallemme
|
oppikirjoillemme
|
| essive
|
oppikirjanamme
|
oppikirjoinamme
|
| translative
|
oppikirjaksemme
|
oppikirjoiksemme
|
| abessive
|
oppikirjattamme
|
oppikirjoittamme
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
oppikirjoinemme
|
| second-person plural possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
oppikirjanne
|
oppikirjanne
|
| accusative
|
nom.
|
oppikirjanne
|
oppikirjanne
|
| gen.
|
oppikirjanne
|
| genitive
|
oppikirjanne
|
oppikirjojenne
oppikirjainne rare
|
| partitive
|
oppikirjaanne
|
oppikirjojanne
|
| inessive
|
oppikirjassanne
|
oppikirjoissanne
|
| elative
|
oppikirjastanne
|
oppikirjoistanne
|
| illative
|
oppikirjaanne
|
oppikirjoihinne
|
| adessive
|
oppikirjallanne
|
oppikirjoillanne
|
| ablative
|
oppikirjaltanne
|
oppikirjoiltanne
|
| allative
|
oppikirjallenne
|
oppikirjoillenne
|
| essive
|
oppikirjananne
|
oppikirjoinanne
|
| translative
|
oppikirjaksenne
|
oppikirjoiksenne
|
| abessive
|
oppikirjattanne
|
oppikirjoittanne
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
oppikirjoinenne
|
| third-person possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
oppikirjansa
|
oppikirjansa
|
| accusative
|
nom.
|
oppikirjansa
|
oppikirjansa
|
| gen.
|
oppikirjansa
|
| genitive
|
oppikirjansa
|
oppikirjojensa
oppikirjainsa rare
|
| partitive
|
oppikirjaansa
|
oppikirjojaan
oppikirjojansa
|
| inessive
|
oppikirjassaan
oppikirjassansa
|
oppikirjoissaan
oppikirjoissansa
|
| elative
|
oppikirjastaan
oppikirjastansa
|
oppikirjoistaan
oppikirjoistansa
|
| illative
|
oppikirjaansa
|
oppikirjoihinsa
|
| adessive
|
oppikirjallaan
oppikirjallansa
|
oppikirjoillaan
oppikirjoillansa
|
| ablative
|
oppikirjaltaan
oppikirjaltansa
|
oppikirjoiltaan
oppikirjoiltansa
|
| allative
|
oppikirjalleen
oppikirjallensa
|
oppikirjoilleen
oppikirjoillensa
|
| essive
|
oppikirjanaan
oppikirjanansa
|
oppikirjoinaan
oppikirjoinansa
|
| translative
|
oppikirjakseen
oppikirjaksensa
|
oppikirjoikseen
oppikirjoiksensa
|
| abessive
|
oppikirjattaan
oppikirjattansa
|
oppikirjoittaan
oppikirjoittansa
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
oppikirjoineen
oppikirjoinensa
|
|
Derived terms
Further reading
Ingrian
Etymology
From oppi (“school”) + kirja (“book”).
Pronunciation
- (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈopːiˌkirjɑ/, [ˈo̞pːĭˌkiri]
- (Soikkola) IPA(key): /ˈopːiˌkirjɑ/, [ˈo̞pːiˌɡ̊irjɑ]
- Rhymes: -irj, -irjɑ
- Hyphenation: op‧pi‧kir‧ja
Noun
oppikirja
- textbook
1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa) [Geography: textbook for Ingrian elementary school third grade (first part)], Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 2:Tämä oppikirja ono praavitettu stabilioppikirjan mukkaa, lastu 1933 i 1934 voosiil.- This textbook is corrected from the standard textbook published in the years 1933 and 1934.
Declension
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
oppikirja
|
oppikirjat
|
| genitive
|
oppikirjan
|
oppikirjoin
|
| partitive
|
oppikirjaa
|
oppikirjoja
|
| illative
|
oppikirjaa
|
oppikirjoi
|
| inessive
|
oppikirjaas
|
oppikirjois
|
| elative
|
oppikirjast
|
oppikirjoist
|
| allative
|
oppikirjalle
|
oppikirjoille
|
| adessive
|
oppikirjaal
|
oppikirjoil
|
| ablative
|
oppikirjalt
|
oppikirjoilt
|
| translative
|
oppikirjaks
|
oppikirjoiks
|
| essive
|
oppikirjanna, oppikirjaan
|
oppikirjoinna, oppikirjoin
|
| exessive1)
|
oppikirjant
|
oppikirjoint
|
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.
|
Derived terms