stressi

Finnish

Etymology

From English stress.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈstresːi/, [ˈs̠tre̞s̠ːi]
  • Rhymes: -esːi
  • Syllabification(key): stres‧si
  • Hyphenation(key): stres‧si

Noun

stressi

  1. stress, pressure, strain (emotional or mental pressure)
    Synonyms: paine, rasitus

Declension

Inflection of stressi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative stressi stressit
genitive stressin stressien
partitive stressiä stressejä
illative stressiin stresseihin
singular plural
nominative stressi stressit
accusative nom. stressi stressit
gen. stressin
genitive stressin stressien
partitive stressiä stressejä
inessive stressissä stresseissä
elative stressistä stresseistä
illative stressiin stresseihin
adessive stressillä stresseillä
ablative stressiltä stresseiltä
allative stressille stresseille
essive stressinä stresseinä
translative stressiksi stresseiksi
abessive stressittä stresseittä
instructive — stressein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of stressi (Kotus type 5/risti, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative stressini stressini
accusative nom. stressini stressini
gen. stressini
genitive stressini stressieni
partitive stressiäni stressejäni
inessive stressissäni stresseissäni
elative stressistäni stresseistäni
illative stressiini stresseihini
adessive stressilläni stresseilläni
ablative stressiltäni stresseiltäni
allative stressilleni stresseilleni
essive stressinäni stresseinäni
translative stressikseni stresseikseni
abessive stressittäni stresseittäni
instructive — —
comitative — stresseineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative stressisi stressisi
accusative nom. stressisi stressisi
gen. stressisi
genitive stressisi stressiesi
partitive stressiäsi stressejäsi
inessive stressissäsi stresseissäsi
elative stressistäsi stresseistäsi
illative stressiisi stresseihisi
adessive stressilläsi stresseilläsi
ablative stressiltäsi stresseiltäsi
allative stressillesi stresseillesi
essive stressinäsi stresseinäsi
translative stressiksesi stresseiksesi
abessive stressittäsi stresseittäsi
instructive — —
comitative — stresseinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative stressimme stressimme
accusative nom. stressimme stressimme
gen. stressimme
genitive stressimme stressiemme
partitive stressiämme stressejämme
inessive stressissämme stresseissämme
elative stressistämme stresseistämme
illative stressiimme stresseihimme
adessive stressillämme stresseillämme
ablative stressiltämme stresseiltämme
allative stressillemme stresseillemme
essive stressinämme stresseinämme
translative stressiksemme stresseiksemme
abessive stressittämme stresseittämme
instructive — —
comitative — stresseinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative stressinne stressinne
accusative nom. stressinne stressinne
gen. stressinne
genitive stressinne stressienne
partitive stressiänne stressejänne
inessive stressissänne stresseissänne
elative stressistänne stresseistänne
illative stressiinne stresseihinne
adessive stressillänne stresseillänne
ablative stressiltänne stresseiltänne
allative stressillenne stresseillenne
essive stressinänne stresseinänne
translative stressiksenne stresseiksenne
abessive stressittänne stresseittänne
instructive — —
comitative — stresseinenne
third-person possessor
singular plural
nominative stressinsä stressinsä
accusative nom. stressinsä stressinsä
gen. stressinsä
genitive stressinsä stressiensä
partitive stressiään
stressiänsä 		stressejään
stressejänsä
inessive stressissään
stressissänsä 		stresseissään
stresseissänsä
elative stressistään
stressistänsä 		stresseistään
stresseistänsä
illative stressiinsä stresseihinsä
adessive stressillään
stressillänsä 		stresseillään
stresseillänsä
ablative stressiltään
stressiltänsä 		stresseiltään
stresseiltänsä
allative stressilleen
stressillensä 		stresseilleen
stresseillensä
essive stressinään
stressinänsä 		stresseinään
stresseinänsä
translative stressikseen
stressiksensä 		stresseikseen
stresseiksensä
abessive stressittään
stressittänsä 		stresseittään
stresseittänsä
instructive — —
comitative — stresseineen
stresseinensä

Derived terms

compounds

Further reading

Italian

Verb

stressi

  1. inflection of stressare:
    1. second-person singular present indicative
    2. first/second/third-person singular present subjunctive
    3. third-person singular imperative
This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.