vääjätä

Finnish

Etymology

Probably borrowed from Old Swedish væghia (compare Swedish väja (“to give way, make way, swerve”)), perhaps implying an earlier form *väɣjä- (compare dialectal väijätä).

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋæːjætæˣ/, [ˈʋæːjæt̪æ(ʔ)]
  • Rhymes: -æːjætæ
  • Syllabification(key): vää‧jä‧tä
  • Hyphenation(key): vää‧jä‧tä

Verb

vääjätä (rare)

  1. to avoid, evade, give way

Usage notes

Rare outside of derivations and certain forms; see "Derived terms" below.

Conjugation

Inflection of vääjätä (Kotus type 73/salata, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vääjään en vääjää 1st sing. olen vääjännyt en ole vääjännyt
2nd sing. vääjäät et vääjää 2nd sing. olet vääjännyt et ole vääjännyt
3rd sing. vääjää ei vääjää 3rd sing. on vääjännyt ei ole vääjännyt
1st plur. vääjäämme emme vääjää 1st plur. olemme vääjänneet emme ole vääjänneet
2nd plur. vääjäätte ette vääjää 2nd plur. olette vääjänneet ette ole vääjänneet
3rd plur. vääjäävät eivät vääjää 3rd plur. ovat vääjänneet eivät ole vääjänneet
passive vääjätään ei vääjätä passive on vääjätty ei ole vääjätty
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vääjäsin en vääjännyt 1st sing. olin vääjännyt en ollut vääjännyt
2nd sing. vääjäsit et vääjännyt 2nd sing. olit vääjännyt et ollut vääjännyt
3rd sing. vääjäsi ei vääjännyt 3rd sing. oli vääjännyt ei ollut vääjännyt
1st plur. vääjäsimme emme vääjänneet 1st plur. olimme vääjänneet emme olleet vääjänneet
2nd plur. vääjäsitte ette vääjänneet 2nd plur. olitte vääjänneet ette olleet vääjänneet
3rd plur. vääjäsivät eivät vääjänneet 3rd plur. olivat vääjänneet eivät olleet vääjänneet
passive vääjättiin ei vääjätty passive oli vääjätty ei ollut vääjätty
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vääjäisin en vääjäisi 1st sing. olisin vääjännyt en olisi vääjännyt
2nd sing. vääjäisit et vääjäisi 2nd sing. olisit vääjännyt et olisi vääjännyt
3rd sing. vääjäisi ei vääjäisi 3rd sing. olisi vääjännyt ei olisi vääjännyt
1st plur. vääjäisimme emme vääjäisi 1st plur. olisimme vääjänneet emme olisi vääjänneet
2nd plur. vääjäisitte ette vääjäisi 2nd plur. olisitte vääjänneet ette olisi vääjänneet
3rd plur. vääjäisivät eivät vääjäisi 3rd plur. olisivat vääjänneet eivät olisi vääjänneet
passive vääjättäisiin ei vääjättäisi passive olisi vääjätty ei olisi vääjätty
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. vääjää älä vääjää 2nd sing. — —
3rd sing. vääjätköön älköön vääjätkö 3rd sing. olkoon vääjännyt älköön olko vääjännyt
1st plur. vääjätkäämme älkäämme vääjätkö 1st plur. — —
2nd plur. vääjätkää älkää vääjätkö 2nd plur. — —
3rd plur. vääjätkööt älkööt vääjätkö 3rd plur. olkoot vääjänneet älkööt olko vääjänneet
passive vääjättäköön älköön vääjättäkö passive olkoon vääjätty älköön olko vääjätty
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vääjännen en vääjänne 1st sing. lienen vääjännyt en liene vääjännyt
2nd sing. vääjännet et vääjänne 2nd sing. lienet vääjännyt et liene vääjännyt
3rd sing. vääjännee ei vääjänne 3rd sing. lienee vääjännyt ei liene vääjännyt
1st plur. vääjännemme emme vääjänne 1st plur. lienemme vääjänneet emme liene vääjänneet
2nd plur. vääjännette ette vääjänne 2nd plur. lienette vääjänneet ette liene vääjänneet
3rd plur. vääjännevät eivät vääjänne 3rd plur. lienevät vääjänneet eivät liene vääjänneet
passive vääjättäneen ei vääjättäne passive lienee vääjätty ei liene vääjätty
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st vääjätä present vääjäävä vääjättävä
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vääjätäkseni vääjätäksemme
2nd vääjätäksesi vääjätäksenne
3rd vääjätäkseen
vääjätäksensä
past vääjännyt vääjätty
2nd inessive2 vääjätessä vääjättäessä agent4 vääjäämä
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vääjätessäni vääjätessämme
2nd vääjätessäsi vääjätessänne
3rd vääjätessään
vääjätessänsä
negative vääjäämätön
instructive vääjäten —
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive vääjäämässä —
elative vääjäämästä —
illative vääjäämään —
adessive vääjäämällä —
abessive vääjäämättä —
instructive vääjäämän vääjättämän
4th3 verbal noun vääjääminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vääjäämäisilläni vääjäämäisillämme
2nd vääjäämäisilläsi vääjäämäisillänne
3rd vääjäämäisillään
vääjäämäisillänsä

Derived terms

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is available under Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 unless otherwise noted. Additional terms may apply for the media files.