Finnish
Etymology
velvollisuudentunto + -inen
Pronunciation
- IPA(key): /ˈʋelʋolːisuːdenˌtuntoi̯nen/, [ˈʋe̞lʋo̞lːiˌs̠uːde̞n̪ˌt̪un̪t̪o̞i̯ne̞n]
- Rhymes: -untoinen
- Syllabification(key): vel‧vol‧li‧suu‧den‧tun‧toi‧nen
- Hyphenation(key): vel‧vol‧li‧suuden‧tuntoi‧nen
Adjective
velvollisuudentuntoinen (comparative velvollisuudentuntoisempi, superlative velvollisuudentuntoisin)
- dutiful, having a sense of duty
Declension
| Inflection of velvollisuudentuntoinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
|
| nominative
|
velvollisuudentuntoinen
|
velvollisuudentuntoiset
|
| genitive
|
velvollisuudentuntoisen
|
velvollisuudentuntoisten
velvollisuudentuntoisien
|
| partitive
|
velvollisuudentuntoista
|
velvollisuudentuntoisia
|
| illative
|
velvollisuudentuntoiseen
|
velvollisuudentuntoisiin
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
velvollisuudentuntoinen
|
velvollisuudentuntoiset
|
| accusative
|
nom.
|
velvollisuudentuntoinen
|
velvollisuudentuntoiset
|
| gen.
|
velvollisuudentuntoisen
|
| genitive
|
velvollisuudentuntoisen
|
velvollisuudentuntoisten
velvollisuudentuntoisien
|
| partitive
|
velvollisuudentuntoista
|
velvollisuudentuntoisia
|
| inessive
|
velvollisuudentuntoisessa
|
velvollisuudentuntoisissa
|
| elative
|
velvollisuudentuntoisesta
|
velvollisuudentuntoisista
|
| illative
|
velvollisuudentuntoiseen
|
velvollisuudentuntoisiin
|
| adessive
|
velvollisuudentuntoisella
|
velvollisuudentuntoisilla
|
| ablative
|
velvollisuudentuntoiselta
|
velvollisuudentuntoisilta
|
| allative
|
velvollisuudentuntoiselle
|
velvollisuudentuntoisille
|
| essive
|
velvollisuudentuntoisena
|
velvollisuudentuntoisina
|
| translative
|
velvollisuudentuntoiseksi
|
velvollisuudentuntoisiksi
|
| abessive
|
velvollisuudentuntoisetta
|
velvollisuudentuntoisitta
|
| instructive
|
—
|
velvollisuudentuntoisin
|
| comitative
|
— |
velvollisuudentuntoisine
|
| Rare. Only used with substantive adjectives.
|
| first-person singular possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
velvollisuudentuntoiseni
|
velvollisuudentuntoiseni
|
| accusative
|
nom.
|
velvollisuudentuntoiseni
|
velvollisuudentuntoiseni
|
| gen.
|
velvollisuudentuntoiseni
|
| genitive
|
velvollisuudentuntoiseni
|
velvollisuudentuntoisteni
velvollisuudentuntoisieni
|
| partitive
|
velvollisuudentuntoistani
|
velvollisuudentuntoisiani
|
| inessive
|
velvollisuudentuntoisessani
|
velvollisuudentuntoisissani
|
| elative
|
velvollisuudentuntoisestani
|
velvollisuudentuntoisistani
|
| illative
|
velvollisuudentuntoiseeni
|
velvollisuudentuntoisiini
|
| adessive
|
velvollisuudentuntoisellani
|
velvollisuudentuntoisillani
|
| ablative
|
velvollisuudentuntoiseltani
|
velvollisuudentuntoisiltani
|
| allative
|
velvollisuudentuntoiselleni
|
velvollisuudentuntoisilleni
|
| essive
|
velvollisuudentuntoisenani
|
velvollisuudentuntoisinani
|
| translative
|
velvollisuudentuntoisekseni
|
velvollisuudentuntoisikseni
|
| abessive
|
velvollisuudentuntoisettani
|
velvollisuudentuntoisittani
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
velvollisuudentuntoisineni
|
| second-person singular possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
velvollisuudentuntoisesi
|
velvollisuudentuntoisesi
|
| accusative
|
nom.
|
velvollisuudentuntoisesi
|
velvollisuudentuntoisesi
|
| gen.
|
velvollisuudentuntoisesi
|
| genitive
|
velvollisuudentuntoisesi
|
velvollisuudentuntoistesi
velvollisuudentuntoisiesi
|
| partitive
|
velvollisuudentuntoistasi
|
velvollisuudentuntoisiasi
|
| inessive
|
velvollisuudentuntoisessasi
|
velvollisuudentuntoisissasi
|
| elative
|
velvollisuudentuntoisestasi
|
velvollisuudentuntoisistasi
|
| illative
|
velvollisuudentuntoiseesi
|
velvollisuudentuntoisiisi
|
| adessive
|
velvollisuudentuntoisellasi
|
velvollisuudentuntoisillasi
|
| ablative
|
velvollisuudentuntoiseltasi
|
velvollisuudentuntoisiltasi
|
| allative
|
velvollisuudentuntoisellesi
|
velvollisuudentuntoisillesi
|
| essive
|
velvollisuudentuntoisenasi
|
velvollisuudentuntoisinasi
|
| translative
|
velvollisuudentuntoiseksesi
|
velvollisuudentuntoisiksesi
|
| abessive
|
velvollisuudentuntoisettasi
|
velvollisuudentuntoisittasi
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
velvollisuudentuntoisinesi
|
| first-person plural possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
velvollisuudentuntoisemme
|
velvollisuudentuntoisemme
|
| accusative
|
nom.
|
velvollisuudentuntoisemme
|
velvollisuudentuntoisemme
|
| gen.
|
velvollisuudentuntoisemme
|
| genitive
|
velvollisuudentuntoisemme
|
velvollisuudentuntoistemme
velvollisuudentuntoisiemme
|
| partitive
|
velvollisuudentuntoistamme
|
velvollisuudentuntoisiamme
|
| inessive
|
velvollisuudentuntoisessamme
|
velvollisuudentuntoisissamme
|
| elative
|
velvollisuudentuntoisestamme
|
velvollisuudentuntoisistamme
|
| illative
|
velvollisuudentuntoiseemme
|
velvollisuudentuntoisiimme
|
| adessive
|
velvollisuudentuntoisellamme
|
velvollisuudentuntoisillamme
|
| ablative
|
velvollisuudentuntoiseltamme
|
velvollisuudentuntoisiltamme
|
| allative
|
velvollisuudentuntoisellemme
|
velvollisuudentuntoisillemme
|
| essive
|
velvollisuudentuntoisenamme
|
velvollisuudentuntoisinamme
|
| translative
|
velvollisuudentuntoiseksemme
|
velvollisuudentuntoisiksemme
|
| abessive
|
velvollisuudentuntoisettamme
|
velvollisuudentuntoisittamme
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
velvollisuudentuntoisinemme
|
| second-person plural possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
velvollisuudentuntoisenne
|
velvollisuudentuntoisenne
|
| accusative
|
nom.
|
velvollisuudentuntoisenne
|
velvollisuudentuntoisenne
|
| gen.
|
velvollisuudentuntoisenne
|
| genitive
|
velvollisuudentuntoisenne
|
velvollisuudentuntoistenne
velvollisuudentuntoisienne
|
| partitive
|
velvollisuudentuntoistanne
|
velvollisuudentuntoisianne
|
| inessive
|
velvollisuudentuntoisessanne
|
velvollisuudentuntoisissanne
|
| elative
|
velvollisuudentuntoisestanne
|
velvollisuudentuntoisistanne
|
| illative
|
velvollisuudentuntoiseenne
|
velvollisuudentuntoisiinne
|
| adessive
|
velvollisuudentuntoisellanne
|
velvollisuudentuntoisillanne
|
| ablative
|
velvollisuudentuntoiseltanne
|
velvollisuudentuntoisiltanne
|
| allative
|
velvollisuudentuntoisellenne
|
velvollisuudentuntoisillenne
|
| essive
|
velvollisuudentuntoisenanne
|
velvollisuudentuntoisinanne
|
| translative
|
velvollisuudentuntoiseksenne
|
velvollisuudentuntoisiksenne
|
| abessive
|
velvollisuudentuntoisettanne
|
velvollisuudentuntoisittanne
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
velvollisuudentuntoisinenne
|
| third-person possessor
|
|
|
singular
|
plural
|
| nominative
|
velvollisuudentuntoisensa
|
velvollisuudentuntoisensa
|
| accusative
|
nom.
|
velvollisuudentuntoisensa
|
velvollisuudentuntoisensa
|
| gen.
|
velvollisuudentuntoisensa
|
| genitive
|
velvollisuudentuntoisensa
|
velvollisuudentuntoistensa
velvollisuudentuntoisiensa
|
| partitive
|
velvollisuudentuntoistaan
velvollisuudentuntoistansa
|
velvollisuudentuntoisiaan
velvollisuudentuntoisiansa
|
| inessive
|
velvollisuudentuntoisessaan
velvollisuudentuntoisessansa
|
velvollisuudentuntoisissaan
velvollisuudentuntoisissansa
|
| elative
|
velvollisuudentuntoisestaan
velvollisuudentuntoisestansa
|
velvollisuudentuntoisistaan
velvollisuudentuntoisistansa
|
| illative
|
velvollisuudentuntoiseensa
|
velvollisuudentuntoisiinsa
|
| adessive
|
velvollisuudentuntoisellaan
velvollisuudentuntoisellansa
|
velvollisuudentuntoisillaan
velvollisuudentuntoisillansa
|
| ablative
|
velvollisuudentuntoiseltaan
velvollisuudentuntoiseltansa
|
velvollisuudentuntoisiltaan
velvollisuudentuntoisiltansa
|
| allative
|
velvollisuudentuntoiselleen
velvollisuudentuntoisellensa
|
velvollisuudentuntoisilleen
velvollisuudentuntoisillensa
|
| essive
|
velvollisuudentuntoisenaan
velvollisuudentuntoisenansa
|
velvollisuudentuntoisinaan
velvollisuudentuntoisinansa
|
| translative
|
velvollisuudentuntoisekseen
velvollisuudentuntoiseksensa
|
velvollisuudentuntoisikseen
velvollisuudentuntoisiksensa
|
| abessive
|
velvollisuudentuntoisettaan
velvollisuudentuntoisettansa
|
velvollisuudentuntoisittaan
velvollisuudentuntoisittansa
|
| instructive
|
—
|
—
|
| comitative
|
— |
velvollisuudentuntoisineen
velvollisuudentuntoisinensa
|
|
Derived terms
Further reading