vinka

See also: Vinka

Finnish

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈʋiŋkɑ/, [ˈʋiŋkɑ̝]
  • Rhymes: -iŋkɑ
  • Syllabification(key): vin‧ka
  • Hyphenation(key): vin‧ka

Etymology 1

From Proto-Finnic *vinka.

Noun

vinka (rare)

  1. cold wind
Declension
Inflection of vinka (Kotus type 9*G/kala, nk-ng gradation)
nominative vinka vingat
genitive vingan vinkojen
partitive vinkaa vinkoja
illative vinkaan vinkoihin
singular plural
nominative vinka vingat
accusative nom. vinka vingat
gen. vingan
genitive vingan vinkojen
vinkain rare
partitive vinkaa vinkoja
inessive vingassa vingoissa
elative vingasta vingoista
illative vinkaan vinkoihin
adessive vingalla vingoilla
ablative vingalta vingoilta
allative vingalle vingoille
essive vinkana vinkoina
translative vingaksi vingoiksi
abessive vingatta vingoitta
instructive vingoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vinka (Kotus type 9*G/kala, nk-ng gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative vinkani vinkani
accusative nom. vinkani vinkani
gen. vinkani
genitive vinkani vinkojeni
vinkaini rare
partitive vinkaani vinkojani
inessive vingassani vingoissani
elative vingastani vingoistani
illative vinkaani vinkoihini
adessive vingallani vingoillani
ablative vingaltani vingoiltani
allative vingalleni vingoilleni
essive vinkanani vinkoinani
translative vingakseni vingoikseni
abessive vingattani vingoittani
instructive
comitative vinkoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative vinkasi vinkasi
accusative nom. vinkasi vinkasi
gen. vinkasi
genitive vinkasi vinkojesi
vinkaisi rare
partitive vinkaasi vinkojasi
inessive vingassasi vingoissasi
elative vingastasi vingoistasi
illative vinkaasi vinkoihisi
adessive vingallasi vingoillasi
ablative vingaltasi vingoiltasi
allative vingallesi vingoillesi
essive vinkanasi vinkoinasi
translative vingaksesi vingoiksesi
abessive vingattasi vingoittasi
instructive
comitative vinkoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative vinkamme vinkamme
accusative nom. vinkamme vinkamme
gen. vinkamme
genitive vinkamme vinkojemme
vinkaimme rare
partitive vinkaamme vinkojamme
inessive vingassamme vingoissamme
elative vingastamme vingoistamme
illative vinkaamme vinkoihimme
adessive vingallamme vingoillamme
ablative vingaltamme vingoiltamme
allative vingallemme vingoillemme
essive vinkanamme vinkoinamme
translative vingaksemme vingoiksemme
abessive vingattamme vingoittamme
instructive
comitative vinkoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative vinkanne vinkanne
accusative nom. vinkanne vinkanne
gen. vinkanne
genitive vinkanne vinkojenne
vinkainne rare
partitive vinkaanne vinkojanne
inessive vingassanne vingoissanne
elative vingastanne vingoistanne
illative vinkaanne vinkoihinne
adessive vingallanne vingoillanne
ablative vingaltanne vingoiltanne
allative vingallenne vingoillenne
essive vinkananne vinkoinanne
translative vingaksenne vingoiksenne
abessive vingattanne vingoittanne
instructive
comitative vinkoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative vinkansa vinkansa
accusative nom. vinkansa vinkansa
gen. vinkansa
genitive vinkansa vinkojensa
vinkainsa rare
partitive vinkaansa vinkojaan
vinkojansa
inessive vingassaan
vingassansa
vingoissaan
vingoissansa
elative vingastaan
vingastansa
vingoistaan
vingoistansa
illative vinkaansa vinkoihinsa
adessive vingallaan
vingallansa
vingoillaan
vingoillansa
ablative vingaltaan
vingaltansa
vingoiltaan
vingoiltansa
allative vingalleen
vingallensa
vingoilleen
vingoillensa
essive vinkanaan
vinkanansa
vinkoinaan
vinkoinansa
translative vingakseen
vingaksensa
vingoikseen
vingoiksensa
abessive vingattaan
vingattansa
vingoittaan
vingoittansa
instructive
comitative vinkoineen
vinkoinensa
Derived terms

Further reading

Etymology 2

Borrowed from Sami, compare Northern Sami faggi.

Noun

vinka

  1. (dialectal) trammel
  2. (colloquial, woodworking) synonym of liimapuristin
Declension
Inflection of vinka (Kotus type 9*G/kala, nk-ng gradation)
nominative vinka vingat
genitive vingan vinkojen
partitive vinkaa vinkoja
illative vinkaan vinkoihin
singular plural
nominative vinka vingat
accusative nom. vinka vingat
gen. vingan
genitive vingan vinkojen
vinkain rare
partitive vinkaa vinkoja
inessive vingassa vingoissa
elative vingasta vingoista
illative vinkaan vinkoihin
adessive vingalla vingoilla
ablative vingalta vingoilta
allative vingalle vingoille
essive vinkana vinkoina
translative vingaksi vingoiksi
abessive vingatta vingoitta
instructive vingoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of vinka (Kotus type 9*G/kala, nk-ng gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative vinkani vinkani
accusative nom. vinkani vinkani
gen. vinkani
genitive vinkani vinkojeni
vinkaini rare
partitive vinkaani vinkojani
inessive vingassani vingoissani
elative vingastani vingoistani
illative vinkaani vinkoihini
adessive vingallani vingoillani
ablative vingaltani vingoiltani
allative vingalleni vingoilleni
essive vinkanani vinkoinani
translative vingakseni vingoikseni
abessive vingattani vingoittani
instructive
comitative vinkoineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative vinkasi vinkasi
accusative nom. vinkasi vinkasi
gen. vinkasi
genitive vinkasi vinkojesi
vinkaisi rare
partitive vinkaasi vinkojasi
inessive vingassasi vingoissasi
elative vingastasi vingoistasi
illative vinkaasi vinkoihisi
adessive vingallasi vingoillasi
ablative vingaltasi vingoiltasi
allative vingallesi vingoillesi
essive vinkanasi vinkoinasi
translative vingaksesi vingoiksesi
abessive vingattasi vingoittasi
instructive
comitative vinkoinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative vinkamme vinkamme
accusative nom. vinkamme vinkamme
gen. vinkamme
genitive vinkamme vinkojemme
vinkaimme rare
partitive vinkaamme vinkojamme
inessive vingassamme vingoissamme
elative vingastamme vingoistamme
illative vinkaamme vinkoihimme
adessive vingallamme vingoillamme
ablative vingaltamme vingoiltamme
allative vingallemme vingoillemme
essive vinkanamme vinkoinamme
translative vingaksemme vingoiksemme
abessive vingattamme vingoittamme
instructive
comitative vinkoinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative vinkanne vinkanne
accusative nom. vinkanne vinkanne
gen. vinkanne
genitive vinkanne vinkojenne
vinkainne rare
partitive vinkaanne vinkojanne
inessive vingassanne vingoissanne
elative vingastanne vingoistanne
illative vinkaanne vinkoihinne
adessive vingallanne vingoillanne
ablative vingaltanne vingoiltanne
allative vingallenne vingoillenne
essive vinkananne vinkoinanne
translative vingaksenne vingoiksenne
abessive vingattanne vingoittanne
instructive
comitative vinkoinenne
third-person possessor
singular plural
nominative vinkansa vinkansa
accusative nom. vinkansa vinkansa
gen. vinkansa
genitive vinkansa vinkojensa
vinkainsa rare
partitive vinkaansa vinkojaan
vinkojansa
inessive vingassaan
vingassansa
vingoissaan
vingoissansa
elative vingastaan
vingastansa
vingoistaan
vingoistansa
illative vinkaansa vinkoihinsa
adessive vingallaan
vingallansa
vingoillaan
vingoillansa
ablative vingaltaan
vingaltansa
vingoiltaan
vingoiltansa
allative vingalleen
vingallensa
vingoilleen
vingoillensa
essive vinkanaan
vinkanansa
vinkoinaan
vinkoinansa
translative vingakseen
vingaksensa
vingoikseen
vingoiksensa
abessive vingattaan
vingattansa
vingoittaan
vingoittansa
instructive
comitative vinkoineen
vinkoinensa

Anagrams

Icelandic

Etymology

Borrowed from Danish vinke, from Middle Low German winken, from Proto-Germanic *winkōną.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈviŋ̊ka/
  • Rhymes: -iŋ̊ka

Verb

vinka (weak verb, third-person singular past indicative vinkaði, supine vinkað)

  1. to wave (one's hand) at [with dative]
    Synonym: veifa

Conjugation

vinka – active voice (germynd)
infinitive nafnháttur vinka
supine sagnbót vinkað
present participle
vinkandi
indicative
subjunctive
present
past
present
past
singular ég vinka vinkaði vinki vinkaði
þú vinkar vinkaðir vinkir vinkaðir
hann, hún, það vinkar vinkaði vinki vinkaði
plural við vinkum vinkuðum vinkum vinkuðum
þið vinkið vinkuðuð vinkið vinkuðuð
þeir, þær, þau vinka vinkuðu vinki vinkuðu
imperative boðháttur
singular þú vinka (þú), vinkaðu
plural þið vinkið (þið), vinkiði1
1 Spoken form, usually not written; in writing, the unappended plural form (optionally followed by the full pronoun) is preferred.
vinkast – mediopassive voice (miðmynd)
infinitive nafnháttur að vinkast
supine sagnbót vinkast
present participle
vinkandist (rare; see appendix)
indicative
subjunctive
present
past
present
past
singular ég vinkast vinkaðist vinkist vinkaðist
þú vinkast vinkaðist vinkist vinkaðist
hann, hún, það vinkast vinkaðist vinkist vinkaðist
plural við vinkumst vinkuðumst vinkumst vinkuðumst
þið vinkist vinkuðust vinkist vinkuðust
þeir, þær, þau vinkast vinkuðust vinkist vinkuðust
imperative boðháttur
singular þú vinkast (þú), vinkastu
plural þið vinkist (þið), vinkisti1
1 Spoken form, usually not written; in writing, the unappended plural form (optionally followed by the full pronoun) is preferred.

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *vinka. Cognates include dialectal Finnish vinka and Estonian ving.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈʋiŋkɑ/, [ˈʋiŋk]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈʋiŋkɑ/, [ˈʋiŋɡ̊ɑ]
  • Rhymes: -iŋk, -iŋkɑ
  • Hyphenation: vin‧ka

Noun

vinka

  1. fume, smoke

Declension

Declension of vinka (type 3/kana, nk-ng gradation)
singular plural
nominative vinka vingat
genitive vingan vinkoin
partitive vinkaa vinkoja
illative vinkaa vinkoi
inessive vingaas vingois
elative vingast vingoist
allative vingalle vingoille
adessive vingaal vingoil
ablative vingalt vingoilt
translative vingaks vingoiks
essive vinkanna, vinkaan vinkoinna, vinkoin
exessive1) vinkant vinkoint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 668

Norwegian Bokmål

Alternative forms

Verb

vinka

  1. inflection of vinke:
    1. simple past
    2. past participle

Swedish

Etymology

From Old Swedish vinka, from Middle Low German winken, from Proto-Germanic *winkōną.

Verb

vinka (present vinkar, preterite vinkade, supine vinkat, imperative vinka)

  1. to wave (one's hand)

Conjugation

Conjugation of vinka (weak)
active passive
infinitive vinka vinkas
supine vinkat vinkats
imperative vinka
imper. plural1 vinken
present past present past
indicative vinkar vinkade vinkas vinkades
ind. plural1 vinka vinkade vinkas vinkades
subjunctive2 vinke vinkade vinkes vinkades
present participle vinkande
past participle vinkad

1 Archaic. 2 Dated. See the appendix on Swedish verbs.

References